henki
Suomi
Substantiivi
- hengitys; hengitettävä ilma
- En saa henkeä! Hengitykseni on lamautunut!
- Pekan henki haisee valkosipulilta.
- elämä
- Jari ryöstettiin ja häneltä oli vähällä mennä henki.
- Ikävimmässä tapauksessa ilman pelastusliiviä veneilevä voi huomata henkensä hävinneen.
- Kissalla sanotaan olevan peräti yhdeksän henkeä.
- tunnelma, ilmapiiri
- Sillä työpaikalla on aika huono henki; ennen oli toisin, silloin riitti yhteishenkeä.
- (lukumäärää ilmaistaessa) henkilö
- Hissi on vain viidelle hengelle.
- (taruolento, uskonto) henkiolento
- Vielä nykyisinkin pelätään pahoja henkiä.
Ääntäminen
- IPA: ˈhe̞ŋk̟i
- tavutus: hen‧ki
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | henki | henget |
| genetiivi | hengen | henkien (henkein) |
| partitiivi | henkeä | henkiä |
| akkusatiivi | henki; hengen |
henget |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hengessä | hengissä |
| elatiivi | hengestä | hengistä |
| illatiivi | henkeen | henkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hengellä | hengillä |
| ablatiivi | hengeltä | hengiltä |
| allatiivi | hengelle | hengille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | henkenä | henkinä |
| translatiivi | hengeksi | hengiksi |
| abessiivi | hengettä | hengittä |
| instruktiivi | – | hengin |
| komitatiivi | – | henkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | henge- | |
| vahva vartalo | henke- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
suomalais-ugrilaisesta kantakielestä merkityksessä hengitysilma, höyry[1]
Käännökset
|
|
|
|
|
Ks. henkilö |
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: hengellinen, hengetön, henkevä, henkinen
- adverbit: henkisesti, henkitoreissaan
- substantiivit: hengetär, henkiin, henkilö, henkisyys
- verbit: hengähtää, henkistyä, henkistää, henkivakuuttaa, henkiä
Yhdyssanat
asevelihenki, hengenahdistus, hengenelämä, hengenheimolainen, hengenheimolaisuus, hengenhätä, hengenlaatu, hengenlahjat, hengenlähtö, hengenmeno, hengenmies, hengenpelastaja, hengenpelastus, hengenpidin, hengenravinto, hengentuote, hengenvaara, hengenveto, hengenviljely, hengenvoima, henkeäsalpaava, henkihieveriin, henkihieverissä, henkikaarti, henkikaste, henkikirjoittaja, henkikirjoitus, henkikulta, henkilääkäri, henkimaailma, henkiolento, henkiparannus, henkiparantaja, henkipatto, henkireikä, henkiriepu, henkirikollinen, henkirikos, henkitiede, henkitore, henkitorvi, henkivakuuttaa, henkivakuutus, henkivartija, henkivartio, henkiystävä, hurmahenki, ihmishenki, ilmanhenki, joukkohenki, joukkuehenki, kansallishenki, kapinahenki, kilpailuhenki, kiusanhenki, korvenraivaajahenki, laumahenki, luokkahenki, maahenki, maakuntahenki, me-henki, pahahenki, pioneerihenki, taisteluhenki, talkoohenki, toverihenki, tuulenhenki, työpaikkahenki, urheiluhenki, yhteishenki
Idiomit
- hengen lähtö lähellä
- lähellä kuolemaa
- olla hengessä mukana
- olla ajatuksen jonkun tai jonkin luona; kannustaa
- Itse en pääse paikalle, mutta olen hengessä mukana.
- olla ajatuksen jonkun tai jonkin luona; kannustaa
Aiheesta muualla
- henki Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1107 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
henki
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä henkiä
Viitteet
- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)