hing

hing

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hängen (’roikkua’)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä hängen (’roikkua’)

• IPA:
• tavutus: hing

hing (h`ing, gen hinge, part hinge, adit hinge)

1. henki, hengitys

   Küll hing on sees. – Kyllä henki kulkee, hengittää vielä.

   tõmbas hinge – veti henkeä

2. elämä, elo, henki

   Keegi ei jäänud hinge. – Kukaan ei jäänyt henkiin, eloon.

   Jookse, kui sul hing kallis! – Juokse, jos henkesi on kallis!

   pääsesin hingega – selvisin hengissä

3. sielu, henki; mieli

   Sa oled romantiline hing. – Sinä olet romanttinen sielu.

   hinge surematus – sielun kuolemattomuus

   ta hinges kees viha – hänen sielussaan kiehui viha

   Gogoli Surnud hinged – Gogolin Kuolleet sielut

   Oma hingelt oli ta väikekodanlane. – Hengeltään hän oli pikkuporvari.

   hinge suurus – hengen suuruus

• ÕS 2018 tyyppi 22i (k`ülm) külm

• yksikön illatiivi hinge ja hingesse)

• hinges
• hingus
• hingama, hingestama
• hingeline, hingeliselt
• hingetõmme, hingeõhk, hingepõhi, hingerahu, hingemattev
• hingeelu, hingehäda, hingekarjane
• hingedepäev

hing (gen hinge, part hinge)

1. sarana

   ukse hinged – oven saranat

• ÕS 2018 tyyppi 22i (k`ülm) külm

• aknahing, uksehing
• raudhing

• hing Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• Eesti keele põhisõnavara: PSV / hing