solu (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | solu | solut |
genetiivi | solun | solujen |
partitiivi | solua | soluja |
akkusatiivi | solu; solun |
solut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | solussa | soluissa |
elatiivi | solusta | soluista |
illatiivi | soluun | soluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | solulla | soluilla |
ablatiivi | solulta | soluilta |
allatiivi | solulle | soluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | soluna | soluina |
translatiivi | soluksi | soluiksi |
abessiivi | solutta | soluitta |
instruktiivi | – | soluin |
komitatiivi | – | soluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | solu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Lönnrotin 1800-luvun lopulla luoma uudissana, mahdollisesti johtamalla sanoista sola, solukko tai solukka[1]
Ks. soluasunto |
aistinsolu, aivosolu, emosolu, hermosolu, imusolu, jättisolu, kantasolu, lihassolu, munasolu, niinisolu, okasolu, pigmenttisolu, plasmasolu, punasolu, puoluesolu, puolustussolu, putkisolu, puusolu, sauvasolu, siemensolu, soluasunto, solubetoni, solubiologia, soluelin, soluhengitys, solukalvo, solukarva, solukelmu, solukumi, solulima, solumuovi, solumyrkky, soluneste, solunjakautuminen, solunsalpaaja, solunäyte, soluoppi, solurakenne, soluseinä, soluseinämä, solusitkos, solutuho, solutuotanto, solutyö, soluväli, sukupuolisolu, sukusolu, supersolu, syöjäsolu, tappajasolu, tappisolu, tylppysolu, tytärsolu, tyvisolu, valkosolu, verisolu, visasolu