suka

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan suka merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan suka sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten suka sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta suka on tässä. Sanan suka määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanansuka määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: sukā

Suomi

Substantiivi

suka (10-D)[1]

Käytetty suka
Muovisia sukia
Suka käytössä
  1. karkea harja, jonka harjakset ovat muovia tai metallia; käytetään eläimien irtokarvojen poistamiseen, sukimiseen
    Hevosen sukiminen aloitetaan vasemmalta kyljeltä.
  2. hiusharja, hiussuka; käytetään hiusten harjaamiseen

Ääntäminen

  • IPA: /ˈsukɑ/
  • tavutus: su‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suka suat
genetiivi suan sukien
(sukain)
partitiivi sukaa sukia
akkusatiivi suka;
suan
suat
sisäpaikallissijat
inessiivi suassa suissa
elatiivi suasta suista
illatiivi sukaan sukiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sualla suilla
ablatiivi sualta suilta
allatiivi sualle suille
muut sijamuodot
essiivi sukana sukina
translatiivi suaksi suiksi
abessiivi suatta suitta
instruktiivi suin
komitatiivi sukine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sua-
vahva vartalo suka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

vanha indoeurooppalainen laina[2]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

sukakarva

Aiheesta muualla

  • suka Kielitoimiston sanakirjassa

Indonesia

Verbi

suka

  1. tykätä, pitää

Latvia

Substantiivi

suka f.

  1. harja
    zobu suka ― hammasharja
    tērauda suka ‒ teräsharja
  2. suka
    zirgu suka ‒ hevossuka, suka

Puola

Substantiivi

suka f.

  1. narttu, naaraskoira
  2. (halventava) lutka

Viitteet

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-D
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 350. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.