tribus (39)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tribus | tribukset |
genetiivi | tribuksen | tribusten tribuksien |
partitiivi | tribusta | tribuksia |
akkusatiivi | tribus; tribuksen |
tribukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tribuksessa | tribuksissa |
elatiivi | tribuksesta | tribuksista |
illatiivi | tribukseen | tribuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tribuksella | tribuksilla |
ablatiivi | tribukselta | tribuksilta |
allatiivi | tribukselle | tribuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tribuksena | tribuksina |
translatiivi | tribukseksi | tribuksiksi |
abessiivi | tribuksetta | tribuksitta |
instruktiivi | – | tribuksin |
komitatiivi | – | tribuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tribukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tribus- |
tribus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
nominatiivi | tribus | tribūs |
akkusatiivi | tribum | tribūs |
genetiivi | tribūs | tribuum |
datiivi | tribuī | tribibus |
ablatiivi | tribū | tribibus |
tribus f. (4)
tribus