Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vanne | vanteet |
genetiivi | vanteen | vanteiden vanteitten |
partitiivi | vannetta | vanteita |
akkusatiivi | vanne; vanteen |
vanteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vanteessa | vanteissa |
elatiivi | vanteesta | vanteista |
illatiivi | vanteeseen | vanteisiin vanteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vanteella | vanteilla |
ablatiivi | vanteelta | vanteilta |
allatiivi | vanteelle | vanteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vanteena | vanteina |
translatiivi | vanteeksi | vanteiksi |
abessiivi | vanteetta | vanteitta |
instruktiivi | – | vantein |
komitatiivi | – | vanteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vantee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vannet- |
vanha germaaninen laina[1]
hulavanne, lannevanne, otsavanne, pyöränvanne, tynnyrinvanne, vannehame, vannejarru, vannekirves, vannepaju, vannerauta, vannesaha, vanneteräs, voimisteluvanne
vanne f. (monikko vannes )
vanne f. (monikko vannes )
vanne (yks. gen. vande, yks. part. vannet)