| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vyöhyke | vyöhykkeet |
| genetiivi | vyöhykkeen | vyöhykkeiden vyöhykkeitten |
| partitiivi | vyöhykettä | vyöhykkeitä |
| akkusatiivi | vyöhyke; vyöhykkeen |
vyöhykkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vyöhykkeessä | vyöhykkeissä |
| elatiivi | vyöhykkeestä | vyöhykkeistä |
| illatiivi | vyöhykkeeseen | vyöhykkeisiin vyöhykkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vyöhykkeellä | vyöhykkeillä |
| ablatiivi | vyöhykkeeltä | vyöhykkeiltä |
| allatiivi | vyöhykkeelle | vyöhykkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vyöhykkeenä | vyöhykkeinä |
| translatiivi | vyöhykkeeksi | vyöhykkeiksi |
| abessiivi | vyöhykkeettä | vyöhykkeittä |
| instruktiivi | – | vyöhykkein |
| komitatiivi | – | vyöhykkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vyöhykkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vyöhyket- | |
vyö + -ke; ”hy” on sanavartalon kaksitavuiseksi tekevää lisäainesta[2]; käytössä 1800-luvun puolivälistä[3]
alue, kalotti, pinta, seutu, sektori, tropiikki, vyö
aikavyöhyke, arovyöhyke, asteroidivyöhyke, havumetsävyöhyke, ilmastovyöhyke, kalastusvyöhyke, kasvillisuusvyöhyke, koivuvyöhyke, lehmusvyöhyke, lehtimetsävyöhyke, maanjäristysvyöhyke, miehitysvyöhyke, mineraalivyöhyke, pasaativyöhyke, puistovyöhyke, puskurivyöhyke, rajavyöhyke, rantavyöhyke, ruhjevyöhyke, suojametsävyöhyke, suojavyöhyke, säteilyvyöhyke, talousvyöhyke, tammivyöhyke, tundravyöhyke, tunturivyöhyke, tuulivyöhyke, vaahteravyöhyke, vaaravyöhyke, valastusvyöhyke, vihervyöhyke, viljelyvyöhyke, vyöhykehakkuu, vyöhykejako, vyöhykeraja, vyöhyketerapia