estin

Hello, you have come here looking for the meaning of the word estin. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word estin, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say estin in singular and plural. Everything you need to know about the word estin you have here. The definition of the word estin will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofestin, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.
See also: Estin

Finnish

Pronunciation

Etymology 1

estää +‎ -in

Noun

estin

  1. preventer (device which prevents something from happening)
    ylitäytön estin ― overfill preventer
Declension
Inflection of estin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative estin estimet
genitive estimen estimien
estinten
partitive estintä estimiä
illative estimeen estimiin
singular plural
nominative estin estimet
accusative nom. estin estimet
gen. estimen
genitive estimen estimien
estinten
partitive estintä estimiä
inessive estimessä estimissä
elative estimestä estimistä
illative estimeen estimiin
adessive estimellä estimillä
ablative estimeltä estimiltä
allative estimelle estimille
essive estimenä estiminä
translative estimeksi estimiksi
abessive estimettä estimittä
instructive — estimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of estin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative estimeni estimeni
accusative nom. estimeni estimeni
gen. estimeni
genitive estimeni estimieni
estinteni
partitive estintäni estimiäni
inessive estimessäni estimissäni
elative estimestäni estimistäni
illative estimeeni estimiini
adessive estimelläni estimilläni
ablative estimeltäni estimiltäni
allative estimelleni estimilleni
essive estimenäni estiminäni
translative estimekseni estimikseni
abessive estimettäni estimittäni
instructive — —
comitative — estimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative estimesi estimesi
accusative nom. estimesi estimesi
gen. estimesi
genitive estimesi estimiesi
estintesi
partitive estintäsi estimiäsi
inessive estimessäsi estimissäsi
elative estimestäsi estimistäsi
illative estimeesi estimiisi
adessive estimelläsi estimilläsi
ablative estimeltäsi estimiltäsi
allative estimellesi estimillesi
essive estimenäsi estiminäsi
translative estimeksesi estimiksesi
abessive estimettäsi estimittäsi
instructive — —
comitative — estiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative estimemme estimemme
accusative nom. estimemme estimemme
gen. estimemme
genitive estimemme estimiemme
estintemme
partitive estintämme estimiämme
inessive estimessämme estimissämme
elative estimestämme estimistämme
illative estimeemme estimiimme
adessive estimellämme estimillämme
ablative estimeltämme estimiltämme
allative estimellemme estimillemme
essive estimenämme estiminämme
translative estimeksemme estimiksemme
abessive estimettämme estimittämme
instructive — —
comitative — estiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative estimenne estimenne
accusative nom. estimenne estimenne
gen. estimenne
genitive estimenne estimienne
estintenne
partitive estintänne estimiänne
inessive estimessänne estimissänne
elative estimestänne estimistänne
illative estimeenne estimiinne
adessive estimellänne estimillänne
ablative estimeltänne estimiltänne
allative estimellenne estimillenne
essive estimenänne estiminänne
translative estimeksenne estimiksenne
abessive estimettänne estimittänne
instructive — —
comitative — estiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative estimensä estimensä
accusative nom. estimensä estimensä
gen. estimensä
genitive estimensä estimiensä
estintensä
partitive estintään
estintänsä 		estimiään
estimiänsä
inessive estimessään
estimessänsä 		estimissään
estimissänsä
elative estimestään
estimestänsä 		estimistään
estimistänsä
illative estimeensä estimiinsä
adessive estimellään
estimellänsä 		estimillään
estimillänsä
ablative estimeltään
estimeltänsä 		estimiltään
estimiltänsä
allative estimelleen
estimellensä 		estimilleen
estimillensä
essive estimenään
estimenänsä 		estiminään
estiminänsä
translative estimekseen
estimeksensä 		estimikseen
estimiksensä
abessive estimettään
estimettänsä 		estimittään
estimittänsä
instructive — —
comitative — estimineen
estiminensä
Derived terms
compounds

Further reading

Etymology 2

Verb

estin

  1. first-person singular past indicative of estää

Anagrams

Hungarian

Etymology

esti +‎ -n

Pronunciation

  • IPA(key):
  • Hyphenation: es‧tin

Adjective

estin

  1. superessive singular of esti
Wikious
Boobota
Sagapedia