jänistää

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form jänistää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd

inessive

jänistämässä

—

elative

jänistämästä

—

illative

jänistämään

—

adessive

jänistämällä

—

abessive

jänistämättä

—

instructive

jänistämän

jänistettämän

4th³

verbal noun

jänistäminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	jänistämäisilläni	jänistämäisillämme
2nd	jänistämäisilläsi	jänistämäisillänne
3rd	jänistämäisillään jänistämäisillänsä

Derived terms

jänistys

Ingrian

Etymology

From jänis (“hare”) +‎ -stää.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈjænistæː/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈjænistæː/,
Rhymes: -ænistæː
Hyphenation: jä‧nis‧tää

Verb

jänistää

(intransitive) to hunt hares

Conjugation

Conjugation of jänistää (type 2/kirjuttaa, st-ss gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	jänissän	en jänissä	1st singular	oon jänistänt, oon jänistänyt	en oo jänistänt, en oo jänistänyt
2nd singular	jänissät	et jänissä	2nd singular	oot jänistänt, oot jänistänyt	et oo jänistänt, et oo jänistänyt
3rd singular	jänistää	ei jänissä	3rd singular	ono jänistänt, ono jänistänyt	ei oo jänistänt, ei oo jänistänyt
1st plural	jänissämmä	emmä jänissä	1st plural	oomma jänistänneet	emmä oo jänistänneet
2nd plural	jänissättä	että jänissä	2nd plural	ootta jänistänneet	että oo jänistänneet
3rd plural	jänistäät¹⁾, jänistävät²⁾, jänissettää	evät jänissä, ei jänissetä	3rd plural	ovat jänistänneet	evät oo jänistänneet, ei oo jänissetty
impersonal	jänissettää	ei jänissetä	impersonal	ono jänissetty	ei oo jänissetty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	jänissin	en jänistänt, en jänistänyt	1st singular	olin jänistänt, olin jänistänyt	en olt jänistänt, en olt jänistänyt
2nd singular	jänissit	et jänistänt, et jänistänyt	2nd singular	olit jänistänt, olit jänistänyt	et olt jänistänt, et olt jänistänyt
3rd singular	jänisti	ei jänistänt, ei jänistänyt	3rd singular	oli jänistänt, oli jänistänyt	ei olt jänistänt, ei olt jänistänyt
1st plural	jänissimmä	emmä jänistänneet	1st plural	olimma jänistänneet	emmä olleet jänistänneet
2nd plural	jänissittä	että jänistänneet	2nd plural	olitta jänistänneet	että olleet jänistänneet
3rd plural	jänistiit¹⁾, jänistivät²⁾, jänissettii	evät jänistänneet, ei jänissetty	3rd plural	olivat jänistänneet	evät olleet jänistänneet, ei olt jänissetty
impersonal	jänissettii	ei jänissetty	impersonal	oli jänissetty	ei olt jänissetty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	jänistäisin	en jänistäis	1st singular	olisin jänistänt, olisin jänistänyt	en olis jänistänt, en olis jänistänyt
2nd singular	jänistäisit, jänistäist¹⁾	et jänistäis	2nd singular	olisit jänistänt, olisit jänistänyt	et olis jänistänt, et olis jänistänyt
3rd singular	jänistäis	ei jänistäis	3rd singular	olis jänistänt, olis jänistänyt	ei olis jänistänt, ei olis jänistänyt
1st plural	jänistäisimmä	emmä jänistäis	1st plural	olisimma jänistänneet	emmä olis jänistänneet
2nd plural	jänistäisittä	että jänistäis	2nd plural	olisitta jänistänneet	että olis jänistänneet
3rd plural	jänistäisiit¹⁾, jänistäisivät²⁾, jänissettäis	evät jänistäis, ei jänissettäis	3rd plural	olisivat jänistänneet	evät olis jänistänneet, ei olis jänissetty
impersonal	jänissettäis	ei jänissettäis	impersonal	olis jänissetty	ei olis jänissetty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	jänissä	elä jänissä	2nd singular	oo jänistänt, oo jänistänyt	elä oo jänistänt, elä oo jänistänyt
3rd singular	jänistäkköö	elköö jänistäkö	3rd singular	olkoo jänistänt, olkoo jänistänyt	elköö olko jänistänt, elköö olko jänistänyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	jänistäkkää	elkää jänistäkö	2nd plural	olkaa jänistänneet	elkää olko jänistänneet
3rd plural	jänistäkkööt	elkööt jänistäkö, elköö jänissettäkö	3rd plural	olkoot jänistänneet	elkööt olko jänistänneet, elköö olko jänissetty
impersonal	jänissettäköö	elköö jänissettäkö	impersonal	olkoo jänissetty	elköö olko jänissetty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	jänistänen	en jänistäne
2nd singular	jänistänet	et jänistäne
3rd singular	jänistännöö	ei jänistäne
1st plural	jänistänemmä	emmä jänistäne
2nd plural	jänistänettä	että jänistäne
3rd plural	jänistännööt	evät jänistäne, ei jänissettäne
impersonal	jänissettänöö	ei jänissettäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		jänistää	present	jänistävä	jänissettävä
2nd	inessive	jänistäes	past	jänistänt, jänistänyt	jänissetty
2nd	instructive	jänistäen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (jänistäkkää) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	jänistämmää
	inessive	jänistämäs
	elative	jänistämäst
	abessive	jänistämätä
4th	nominative	jänistämiin
	partitive	jänistämistä, jänistämist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 703

jänistää

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

References

Wikious

Boobota

Sagapedia