juttuhetki

Hello, you have come here looking for the meaning of the word juttuhetki. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word juttuhetki, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say juttuhetki in singular and plural. Everything you need to know about the word juttuhetki you have here. The definition of the word juttuhetki will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofjuttuhetki, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

juttu +‎ hetki

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈjutːuˌhetki/,
  • Rhymes: -etki
  • Syllabification(key): jut‧tu‧het‧ki
  • Hyphenation(key): juttu‧hetki

Noun

juttuhetki (informal)

  1. a shared private moment with a person, a moment to chat
    Pieni juttuhetki kahvikupin ääressä voi tehdä ihmeitä
    A brief chat around a cup of coffee can do miracles.
  2. a few moments to talk about or discuss something with another person

Declension

Inflection of juttuhetki (Kotus type 7/ovi, no gradation)
nominative juttuhetki juttuhetket
genitive juttuhetken juttuhetkien
partitive juttuhetkeä juttuhetkiä
illative juttuhetkeen juttuhetkiin
singular plural
nominative juttuhetki juttuhetket
accusative nom. juttuhetki juttuhetket
gen. juttuhetken
genitive juttuhetken juttuhetkien
partitive juttuhetkeä juttuhetkiä
inessive juttuhetkessä juttuhetkissä
elative juttuhetkestä juttuhetkistä
illative juttuhetkeen juttuhetkiin
adessive juttuhetkellä juttuhetkillä
ablative juttuhetkeltä juttuhetkiltä
allative juttuhetkelle juttuhetkille
essive juttuhetkenä juttuhetkinä
translative juttuhetkeksi juttuhetkiksi
abessive juttuhetkettä juttuhetkittä
instructive — juttuhetkin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of juttuhetki (Kotus type 7/ovi, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative juttuhetkeni juttuhetkeni
accusative nom. juttuhetkeni juttuhetkeni
gen. juttuhetkeni
genitive juttuhetkeni juttuhetkieni
partitive juttuhetkeäni juttuhetkiäni
inessive juttuhetkessäni juttuhetkissäni
elative juttuhetkestäni juttuhetkistäni
illative juttuhetkeeni juttuhetkiini
adessive juttuhetkelläni juttuhetkilläni
ablative juttuhetkeltäni juttuhetkiltäni
allative juttuhetkelleni juttuhetkilleni
essive juttuhetkenäni juttuhetkinäni
translative juttuhetkekseni juttuhetkikseni
abessive juttuhetkettäni juttuhetkittäni
instructive — —
comitative — juttuhetkineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative juttuhetkesi juttuhetkesi
accusative nom. juttuhetkesi juttuhetkesi
gen. juttuhetkesi
genitive juttuhetkesi juttuhetkiesi
partitive juttuhetkeäsi juttuhetkiäsi
inessive juttuhetkessäsi juttuhetkissäsi
elative juttuhetkestäsi juttuhetkistäsi
illative juttuhetkeesi juttuhetkiisi
adessive juttuhetkelläsi juttuhetkilläsi
ablative juttuhetkeltäsi juttuhetkiltäsi
allative juttuhetkellesi juttuhetkillesi
essive juttuhetkenäsi juttuhetkinäsi
translative juttuhetkeksesi juttuhetkiksesi
abessive juttuhetkettäsi juttuhetkittäsi
instructive — —
comitative — juttuhetkinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative juttuhetkemme juttuhetkemme
accusative nom. juttuhetkemme juttuhetkemme
gen. juttuhetkemme
genitive juttuhetkemme juttuhetkiemme
partitive juttuhetkeämme juttuhetkiämme
inessive juttuhetkessämme juttuhetkissämme
elative juttuhetkestämme juttuhetkistämme
illative juttuhetkeemme juttuhetkiimme
adessive juttuhetkellämme juttuhetkillämme
ablative juttuhetkeltämme juttuhetkiltämme
allative juttuhetkellemme juttuhetkillemme
essive juttuhetkenämme juttuhetkinämme
translative juttuhetkeksemme juttuhetkiksemme
abessive juttuhetkettämme juttuhetkittämme
instructive — —
comitative — juttuhetkinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative juttuhetkenne juttuhetkenne
accusative nom. juttuhetkenne juttuhetkenne
gen. juttuhetkenne
genitive juttuhetkenne juttuhetkienne
partitive juttuhetkeänne juttuhetkiänne
inessive juttuhetkessänne juttuhetkissänne
elative juttuhetkestänne juttuhetkistänne
illative juttuhetkeenne juttuhetkiinne
adessive juttuhetkellänne juttuhetkillänne
ablative juttuhetkeltänne juttuhetkiltänne
allative juttuhetkellenne juttuhetkillenne
essive juttuhetkenänne juttuhetkinänne
translative juttuhetkeksenne juttuhetkiksenne
abessive juttuhetkettänne juttuhetkittänne
instructive — —
comitative — juttuhetkinenne
third-person possessor
singular plural
nominative juttuhetkensä juttuhetkensä
accusative nom. juttuhetkensä juttuhetkensä
gen. juttuhetkensä
genitive juttuhetkensä juttuhetkiensä
partitive juttuhetkeään
juttuhetkeänsä 		juttuhetkiään
juttuhetkiänsä
inessive juttuhetkessään
juttuhetkessänsä 		juttuhetkissään
juttuhetkissänsä
elative juttuhetkestään
juttuhetkestänsä 		juttuhetkistään
juttuhetkistänsä
illative juttuhetkeensä juttuhetkiinsä
adessive juttuhetkellään
juttuhetkellänsä 		juttuhetkillään
juttuhetkillänsä
ablative juttuhetkeltään
juttuhetkeltänsä 		juttuhetkiltään
juttuhetkiltänsä
allative juttuhetkelleen
juttuhetkellensä 		juttuhetkilleen
juttuhetkillensä
essive juttuhetkenään
juttuhetkenänsä 		juttuhetkinään
juttuhetkinänsä
translative juttuhetkekseen
juttuhetkeksensä 		juttuhetkikseen
juttuhetkiksensä
abessive juttuhetkettään
juttuhetkettänsä 		juttuhetkittään
juttuhetkittänsä
instructive — —
comitative — juttuhetkineen
juttuhetkinensä
Wikious
Boobota
Sagapedia