kilistä

• IPA^(key): /ˈkilistæˣ/,
• Rhymes: -ilistæ
• Hyphenation^(key): ki‧lis‧tä

From Proto-Finnic *kilistäk, from an onomatopoeic root +‎ -istä.

kilistä

1. (intransitive) to tinkle, jingle, clink (to make light high-pitched metallic sounds, rather like a very small bell)

   Lasit kilisivät toisiaan vasten, kun ne laskettiin pöydälle.

   The glasses tinkled together as they were placed on the table.

• kilistää (transitive)

kilistä

1. inflection of kilistää:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

• “kilistä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

kilistä

1. elative singular of kili

• likistä