kontia

Hello, you have come here looking for the meaning of the word kontia. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word kontia, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say kontia in singular and plural. Everything you need to know about the word kontia you have here. The definition of the word kontia will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkontia, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology 1

Likely from Proto-Finnic *kontidak, probably equivalent to kontti +‎ -ia.

Pronunciation

Verb

kontia

  1. (intransitive) to move or crawl slowly and/or clumsily
Conjugation
Inflection of kontia (Kotus type 61*J/sallia, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. konnin en konni 1st sing. olen kontinut en ole kontinut
2nd sing. konnit et konni 2nd sing. olet kontinut et ole kontinut
3rd sing. kontii ei konni 3rd sing. on kontinut ei ole kontinut
1st plur. konnimme emme konni 1st plur. olemme kontineet emme ole kontineet
2nd plur. konnitte ette konni 2nd plur. olette kontineet ette ole kontineet
3rd plur. kontivat eivät konni 3rd plur. ovat kontineet eivät ole kontineet
passive konnitaan ei konnita passive on konnittu ei ole konnittu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. konnin en kontinut 1st sing. olin kontinut en ollut kontinut
2nd sing. konnit et kontinut 2nd sing. olit kontinut et ollut kontinut
3rd sing. konti ei kontinut 3rd sing. oli kontinut ei ollut kontinut
1st plur. konnimme emme kontineet 1st plur. olimme kontineet emme olleet kontineet
2nd plur. konnitte ette kontineet 2nd plur. olitte kontineet ette olleet kontineet
3rd plur. kontivat eivät kontineet 3rd plur. olivat kontineet eivät olleet kontineet
passive konnittiin ei konnittu passive oli konnittu ei ollut konnittu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kontisin en kontisi 1st sing. olisin kontinut en olisi kontinut
2nd sing. kontisit et kontisi 2nd sing. olisit kontinut et olisi kontinut
3rd sing. kontisi ei kontisi 3rd sing. olisi kontinut ei olisi kontinut
1st plur. kontisimme emme kontisi 1st plur. olisimme kontineet emme olisi kontineet
2nd plur. kontisitte ette kontisi 2nd plur. olisitte kontineet ette olisi kontineet
3rd plur. kontisivat eivät kontisi 3rd plur. olisivat kontineet eivät olisi kontineet
passive konnittaisiin ei konnittaisi passive olisi konnittu ei olisi konnittu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. konni älä konni 2nd sing. — —
3rd sing. kontikoon älköön kontiko 3rd sing. olkoon kontinut älköön olko kontinut
1st plur. kontikaamme älkäämme kontiko 1st plur. — —
2nd plur. kontikaa älkää kontiko 2nd plur. — —
3rd plur. kontikoot älkööt kontiko 3rd plur. olkoot kontineet älkööt olko kontineet
passive konnittakoon älköön konnittako passive olkoon konnittu älköön olko konnittu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kontinen en kontine 1st sing. lienen kontinut en liene kontinut
2nd sing. kontinet et kontine 2nd sing. lienet kontinut et liene kontinut
3rd sing. kontinee ei kontine 3rd sing. lienee kontinut ei liene kontinut
1st plur. kontinemme emme kontine 1st plur. lienemme kontineet emme liene kontineet
2nd plur. kontinette ette kontine 2nd plur. lienette kontineet ette liene kontineet
3rd plur. kontinevat eivät kontine 3rd plur. lienevät kontineet eivät liene kontineet
passive konnittaneen ei konnittane passive lienee konnittu ei liene konnittu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kontia present kontiva konnittava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kontiakseni kontiaksemme
2nd kontiaksesi kontiaksenne
3rd kontiakseen
kontiaksensa
past kontinut konnittu
2nd inessive2 kontiessa konnittaessa agent4 kontima
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kontiessani kontiessamme
2nd kontiessasi kontiessanne
3rd kontiessaan
kontiessansa
negative kontimaton
instructive kontien —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive kontimassa —
elative kontimasta —
illative kontimaan —
adessive kontimalla —
abessive kontimatta —
instructive kontiman konnittaman
4th3 verbal noun kontiminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kontimaisillani kontimaisillamme
2nd kontimaisillasi kontimaisillanne
3rd kontimaisillaan
kontimaisillansa

Etymology 2

From Proto-Finnic *kontija. Cognate with Finnish kontio.

Pronunciation

Noun

kontia (dialectal)

  1. Alternative form of kontio
Declension
Inflection of kontia (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative kontia kontiat
genitive kontian kontioiden
kontioitten
partitive kontiaa kontioita
illative kontiaan kontioihin
singular plural
nominative kontia kontiat
accusative nom. kontia kontiat
gen. kontian
genitive kontian kontioiden
kontioitten
kontiain rare
partitive kontiaa kontioita
inessive kontiassa kontioissa
elative kontiasta kontioista
illative kontiaan kontioihin
adessive kontialla kontioilla
ablative kontialta kontioilta
allative kontialle kontioille
essive kontiana kontioina
translative kontiaksi kontioiksi
abessive kontiatta kontioitta
instructive — kontioin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kontia (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kontiani kontiani
accusative nom. kontiani kontiani
gen. kontiani
genitive kontiani kontioideni
kontioitteni
kontiaini rare
partitive kontiaani kontioitani
inessive kontiassani kontioissani
elative kontiastani kontioistani
illative kontiaani kontioihini
adessive kontiallani kontioillani
ablative kontialtani kontioiltani
allative kontialleni kontioilleni
essive kontianani kontioinani
translative kontiakseni kontioikseni
abessive kontiattani kontioittani
instructive — —
comitative — kontioineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kontiasi kontiasi
accusative nom. kontiasi kontiasi
gen. kontiasi
genitive kontiasi kontioidesi
kontioittesi
kontiaisi rare
partitive kontiaasi kontioitasi
inessive kontiassasi kontioissasi
elative kontiastasi kontioistasi
illative kontiaasi kontioihisi
adessive kontiallasi kontioillasi
ablative kontialtasi kontioiltasi
allative kontiallesi kontioillesi
essive kontianasi kontioinasi
translative kontiaksesi kontioiksesi
abessive kontiattasi kontioittasi
instructive — —
comitative — kontioinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kontiamme kontiamme
accusative nom. kontiamme kontiamme
gen. kontiamme
genitive kontiamme kontioidemme
kontioittemme
kontiaimme rare
partitive kontiaamme kontioitamme
inessive kontiassamme kontioissamme
elative kontiastamme kontioistamme
illative kontiaamme kontioihimme
adessive kontiallamme kontioillamme
ablative kontialtamme kontioiltamme
allative kontiallemme kontioillemme
essive kontianamme kontioinamme
translative kontiaksemme kontioiksemme
abessive kontiattamme kontioittamme
instructive — —
comitative — kontioinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kontianne kontianne
accusative nom. kontianne kontianne
gen. kontianne
genitive kontianne kontioidenne
kontioittenne
kontiainne rare
partitive kontiaanne kontioitanne
inessive kontiassanne kontioissanne
elative kontiastanne kontioistanne
illative kontiaanne kontioihinne
adessive kontiallanne kontioillanne
ablative kontialtanne kontioiltanne
allative kontiallenne kontioillenne
essive kontiananne kontioinanne
translative kontiaksenne kontioiksenne
abessive kontiattanne kontioittanne
instructive — —
comitative — kontioinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kontiansa kontiansa
accusative nom. kontiansa kontiansa
gen. kontiansa
genitive kontiansa kontioidensa
kontioittensa
kontiainsa rare
partitive kontiaansa kontioitaan
kontioitansa
inessive kontiassaan
kontiassansa 		kontioissaan
kontioissansa
elative kontiastaan
kontiastansa 		kontioistaan
kontioistansa
illative kontiaansa kontioihinsa
adessive kontiallaan
kontiallansa 		kontioillaan
kontioillansa
ablative kontialtaan
kontialtansa 		kontioiltaan
kontioiltansa
allative kontialleen
kontiallensa 		kontioilleen
kontioillensa
essive kontianaan
kontianansa 		kontioinaan
kontioinansa
translative kontiakseen
kontiaksensa 		kontioikseen
kontioiksensa
abessive kontiattaan
kontiattansa 		kontioittaan
kontioittansa
instructive — —
comitative — kontioineen
kontioinensa
Synonyms
Derived terms

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kontidak. Cognates include Finnish kontia.

Pronunciation

Verb

kontia

  1. (intransitive) to pace around

Conjugation

Conjugation of kontia (type 7/oppia, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kontin en konti 1st singular oon kontint, oon kontinut en oo kontint, en oo kontinut
2nd singular kontit et konti 2nd singular oot kontint, oot kontinut et oo kontint, et oo kontinut
3rd singular kontii ei konti 3rd singular ono kontint, ono kontinut ei oo kontint, ei oo kontinut
1st plural kontimma emmä konti 1st plural oomma kontineet emmä oo kontineet
2nd plural kontitta että konti 2nd plural ootta kontineet että oo kontineet
3rd plural kontiit1), kontivat2), kontitaa evät konti, ei kontita 3rd plural ovat kontineet evät oo kontineet, ei oo kontittu
impersonal kontitaa ei kontita impersonal ono kontittu ei oo kontittu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular kontin en kontint, en kontinut 1st singular olin kontint, olin kontinut en olt kontint, en olt kontinut
2nd singular kontit et kontint, et kontinut 2nd singular olit kontint, olit kontinut et olt kontint, et olt kontinut
3rd singular konti ei kontint, ei kontinut 3rd singular oli kontint, oli kontinut ei olt kontint, ei olt kontinut
1st plural kontimma emmä kontineet 1st plural olimma kontineet emmä olleet kontineet
2nd plural kontitta että kontineet 2nd plural olitta kontineet että olleet kontineet
3rd plural kontiit1), kontivat2), kontittii evät kontineet, ei kontittu 3rd plural olivat kontineet evät olleet kontineet, ei olt kontittu
impersonal kontittii ei kontittu impersonal oli kontittu ei olt kontittu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kontisin en kontis 1st singular olisin kontint, olisin kontinut en olis kontint, en olis kontinut
2nd singular kontisit, kontiist1) et kontis 2nd singular olisit kontint, olisit kontinut et olis kontint, et olis kontinut
3rd singular kontis ei kontis 3rd singular olis kontint, olis kontinut ei olis kontint, ei olis kontinut
1st plural kontisimma emmä kontis 1st plural olisimma kontineet emmä olis kontineet
2nd plural kontisitta että kontis 2nd plural olisitta kontineet että olis kontineet
3rd plural kontisiit1), kontisivat2), kontittais evät kontis, ei kontittais 3rd plural olisivat kontineet evät olis kontineet, ei olis kontittu
impersonal kontittais ei kontittais impersonal olis kontittu ei olis kontittu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular konti elä konti 2nd singular oo kontint, oo kontinut elä oo kontint, elä oo kontinut
3rd singular kontikoo elköö kontiko 3rd singular olkoo kontint, olkoo kontinut elköö olko kontint, elköö olko kontinut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural kontikaa elkää kontiko 2nd plural olkaa kontineet elkää olko kontineet
3rd plural kontikoot elkööt kontiko, elköö kontittako 3rd plural olkoot kontineet elkööt olko kontineet, elköö olko kontittu
impersonal kontittakkoo elköö kontittako impersonal olkoo kontittu elköö olko kontittu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular kontinen en kontine
2nd singular kontinet et kontine
3rd singular kontinoo ei kontine
1st plural kontinemma emmä kontine
2nd plural kontinetta että kontine
3rd plural kontinoot evät kontine, ei kontittane
impersonal kontittannoo ei kontittane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st kontia present kontiva kontittava
2nd inessive kontijees past kontint, kontinut kontittu
instructive kontien 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (kontikaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative kontimaa
inessive kontimaas
elative kontimast
abessive kontimata
4th nominative kontimiin
partitive kontimista, kontimist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 192
Wikious
Boobota
Sagapedia