mielenvikainen

Hello, you have come here looking for the meaning of the word mielenvikainen. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word mielenvikainen, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say mielenvikainen in singular and plural. Everything you need to know about the word mielenvikainen you have here. The definition of the word mielenvikainen will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofmielenvikainen, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

mielen +‎ vika +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmie̯lenˌʋikɑi̯nen/,
  • Rhymes: -ikɑinen
  • Syllabification(key): mie‧len‧vi‧kai‧nen

Adjective

mielenvikainen (comparative mielenvikaisempi, superlative mielenvikaisin)

  1. insane

Declension

Inflection of mielenvikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative mielenvikainen mielenvikaiset
genitive mielenvikaisen mielenvikaisten
mielenvikaisien
partitive mielenvikaista mielenvikaisia
illative mielenvikaiseen mielenvikaisiin
singular plural
nominative mielenvikainen mielenvikaiset
accusative nom. mielenvikainen mielenvikaiset
gen. mielenvikaisen
genitive mielenvikaisen mielenvikaisten
mielenvikaisien
partitive mielenvikaista mielenvikaisia
inessive mielenvikaisessa mielenvikaisissa
elative mielenvikaisesta mielenvikaisista
illative mielenvikaiseen mielenvikaisiin
adessive mielenvikaisella mielenvikaisilla
ablative mielenvikaiselta mielenvikaisilta
allative mielenvikaiselle mielenvikaisille
essive mielenvikaisena mielenvikaisina
translative mielenvikaiseksi mielenvikaisiksi
abessive mielenvikaisetta mielenvikaisitta
instructive mielenvikaisin
comitative mielenvikaisine
Possessive forms of mielenvikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative mielenvikaiseni mielenvikaiseni
accusative nom. mielenvikaiseni mielenvikaiseni
gen. mielenvikaiseni
genitive mielenvikaiseni mielenvikaisteni
mielenvikaisieni
partitive mielenvikaistani mielenvikaisiani
inessive mielenvikaisessani mielenvikaisissani
elative mielenvikaisestani mielenvikaisistani
illative mielenvikaiseeni mielenvikaisiini
adessive mielenvikaisellani mielenvikaisillani
ablative mielenvikaiseltani mielenvikaisiltani
allative mielenvikaiselleni mielenvikaisilleni
essive mielenvikaisenani mielenvikaisinani
translative mielenvikaisekseni mielenvikaisikseni
abessive mielenvikaisettani mielenvikaisittani
instructive
comitative mielenvikaisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative mielenvikaisesi mielenvikaisesi
accusative nom. mielenvikaisesi mielenvikaisesi
gen. mielenvikaisesi
genitive mielenvikaisesi mielenvikaistesi
mielenvikaisiesi
partitive mielenvikaistasi mielenvikaisiasi
inessive mielenvikaisessasi mielenvikaisissasi
elative mielenvikaisestasi mielenvikaisistasi
illative mielenvikaiseesi mielenvikaisiisi
adessive mielenvikaisellasi mielenvikaisillasi
ablative mielenvikaiseltasi mielenvikaisiltasi
allative mielenvikaisellesi mielenvikaisillesi
essive mielenvikaisenasi mielenvikaisinasi
translative mielenvikaiseksesi mielenvikaisiksesi
abessive mielenvikaisettasi mielenvikaisittasi
instructive
comitative mielenvikaisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative mielenvikaisemme mielenvikaisemme
accusative nom. mielenvikaisemme mielenvikaisemme
gen. mielenvikaisemme
genitive mielenvikaisemme mielenvikaistemme
mielenvikaisiemme
partitive mielenvikaistamme mielenvikaisiamme
inessive mielenvikaisessamme mielenvikaisissamme
elative mielenvikaisestamme mielenvikaisistamme
illative mielenvikaiseemme mielenvikaisiimme
adessive mielenvikaisellamme mielenvikaisillamme
ablative mielenvikaiseltamme mielenvikaisiltamme
allative mielenvikaisellemme mielenvikaisillemme
essive mielenvikaisenamme mielenvikaisinamme
translative mielenvikaiseksemme mielenvikaisiksemme
abessive mielenvikaisettamme mielenvikaisittamme
instructive
comitative mielenvikaisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative mielenvikaisenne mielenvikaisenne
accusative nom. mielenvikaisenne mielenvikaisenne
gen. mielenvikaisenne
genitive mielenvikaisenne mielenvikaistenne
mielenvikaisienne
partitive mielenvikaistanne mielenvikaisianne
inessive mielenvikaisessanne mielenvikaisissanne
elative mielenvikaisestanne mielenvikaisistanne
illative mielenvikaiseenne mielenvikaisiinne
adessive mielenvikaisellanne mielenvikaisillanne
ablative mielenvikaiseltanne mielenvikaisiltanne
allative mielenvikaisellenne mielenvikaisillenne
essive mielenvikaisenanne mielenvikaisinanne
translative mielenvikaiseksenne mielenvikaisiksenne
abessive mielenvikaisettanne mielenvikaisittanne
instructive
comitative mielenvikaisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative mielenvikaisensa mielenvikaisensa
accusative nom. mielenvikaisensa mielenvikaisensa
gen. mielenvikaisensa
genitive mielenvikaisensa mielenvikaistensa
mielenvikaisiensa
partitive mielenvikaistaan
mielenvikaistansa
mielenvikaisiaan
mielenvikaisiansa
inessive mielenvikaisessaan
mielenvikaisessansa
mielenvikaisissaan
mielenvikaisissansa
elative mielenvikaisestaan
mielenvikaisestansa
mielenvikaisistaan
mielenvikaisistansa
illative mielenvikaiseensa mielenvikaisiinsa
adessive mielenvikaisellaan
mielenvikaisellansa
mielenvikaisillaan
mielenvikaisillansa
ablative mielenvikaiseltaan
mielenvikaiseltansa
mielenvikaisiltaan
mielenvikaisiltansa
allative mielenvikaiselleen
mielenvikaisellensa
mielenvikaisilleen
mielenvikaisillensa
essive mielenvikaisenaan
mielenvikaisenansa
mielenvikaisinaan
mielenvikaisinansa
translative mielenvikaisekseen
mielenvikaiseksensa
mielenvikaisikseen
mielenvikaisiksensa
abessive mielenvikaisettaan
mielenvikaisettansa
mielenvikaisittaan
mielenvikaisittansa
instructive
comitative mielenvikaisineen
mielenvikaisinensa

Derived terms

Further reading