oivaltaa

Hello, you have come here looking for the meaning of the word oivaltaa. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word oivaltaa, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say oivaltaa in singular and plural. Everything you need to know about the word oivaltaa you have here. The definition of the word oivaltaa will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofoivaltaa, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

oiva +‎ -altaa

Pronunciation

Verb

oivaltaa

  1. (transitive) to realise/realize, become aware of, understand, perceive, recognise/recognize
    Synonyms: tajuta, älytä, huomata, tunnistaa

Conjugation

Inflection of oivaltaa (Kotus type 54*I/huutaa, lt-ll gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. oivallan en oivalla 1st sing. olen oivaltanut en ole oivaltanut
2nd sing. oivallat et oivalla 2nd sing. olet oivaltanut et ole oivaltanut
3rd sing. oivaltaa ei oivalla 3rd sing. on oivaltanut ei ole oivaltanut
1st plur. oivallamme emme oivalla 1st plur. olemme oivaltaneet emme ole oivaltaneet
2nd plur. oivallatte ette oivalla 2nd plur. olette oivaltaneet ette ole oivaltaneet
3rd plur. oivaltavat eivät oivalla 3rd plur. ovat oivaltaneet eivät ole oivaltaneet
passive oivalletaan ei oivalleta passive on oivallettu ei ole oivallettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. oivalsin en oivaltanut 1st sing. olin oivaltanut en ollut oivaltanut
2nd sing. oivalsit et oivaltanut 2nd sing. olit oivaltanut et ollut oivaltanut
3rd sing. oivalsi ei oivaltanut 3rd sing. oli oivaltanut ei ollut oivaltanut
1st plur. oivalsimme emme oivaltaneet 1st plur. olimme oivaltaneet emme olleet oivaltaneet
2nd plur. oivalsitte ette oivaltaneet 2nd plur. olitte oivaltaneet ette olleet oivaltaneet
3rd plur. oivalsivat eivät oivaltaneet 3rd plur. olivat oivaltaneet eivät olleet oivaltaneet
passive oivallettiin ei oivallettu passive oli oivallettu ei ollut oivallettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. oivaltaisin en oivaltaisi 1st sing. olisin oivaltanut en olisi oivaltanut
2nd sing. oivaltaisit et oivaltaisi 2nd sing. olisit oivaltanut et olisi oivaltanut
3rd sing. oivaltaisi ei oivaltaisi 3rd sing. olisi oivaltanut ei olisi oivaltanut
1st plur. oivaltaisimme emme oivaltaisi 1st plur. olisimme oivaltaneet emme olisi oivaltaneet
2nd plur. oivaltaisitte ette oivaltaisi 2nd plur. olisitte oivaltaneet ette olisi oivaltaneet
3rd plur. oivaltaisivat eivät oivaltaisi 3rd plur. olisivat oivaltaneet eivät olisi oivaltaneet
passive oivallettaisiin ei oivallettaisi passive olisi oivallettu ei olisi oivallettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. oivalla älä oivalla 2nd sing. — —
3rd sing. oivaltakoon älköön oivaltako 3rd sing. olkoon oivaltanut älköön olko oivaltanut
1st plur. oivaltakaamme älkäämme oivaltako 1st plur. — —
2nd plur. oivaltakaa älkää oivaltako 2nd plur. — —
3rd plur. oivaltakoot älkööt oivaltako 3rd plur. olkoot oivaltaneet älkööt olko oivaltaneet
passive oivallettakoon älköön oivallettako passive olkoon oivallettu älköön olko oivallettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. oivaltanen en oivaltane 1st sing. lienen oivaltanut en liene oivaltanut
2nd sing. oivaltanet et oivaltane 2nd sing. lienet oivaltanut et liene oivaltanut
3rd sing. oivaltanee ei oivaltane 3rd sing. lienee oivaltanut ei liene oivaltanut
1st plur. oivaltanemme emme oivaltane 1st plur. lienemme oivaltaneet emme liene oivaltaneet
2nd plur. oivaltanette ette oivaltane 2nd plur. lienette oivaltaneet ette liene oivaltaneet
3rd plur. oivaltanevat eivät oivaltane 3rd plur. lienevät oivaltaneet eivät liene oivaltaneet
passive oivallettaneen ei oivallettane passive lienee oivallettu ei liene oivallettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st oivaltaa present oivaltava oivallettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st oivaltaakseni oivaltaaksemme
2nd oivaltaaksesi oivaltaaksenne
3rd oivaltaakseen
oivaltaaksensa
past oivaltanut oivallettu
2nd inessive2 oivaltaessa oivallettaessa agent4 oivaltama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st oivaltaessani oivaltaessamme
2nd oivaltaessasi oivaltaessanne
3rd oivaltaessaan
oivaltaessansa
negative oivaltamaton
instructive oivaltaen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form oivaltaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive oivaltamassa —
elative oivaltamasta —
illative oivaltamaan —
adessive oivaltamalla —
abessive oivaltamatta —
instructive oivaltaman oivallettaman
4th3 verbal noun oivaltaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st oivaltamaisillani oivaltamaisillamme
2nd oivaltamaisillasi oivaltamaisillanne
3rd oivaltamaisillaan
oivaltamaisillansa

Derived terms

nouns

Further reading

Wikious
Boobota
Sagapedia