ruhjoontua

Hello, you have come here looking for the meaning of the word ruhjoontua. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word ruhjoontua, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say ruhjoontua in singular and plural. Everything you need to know about the word ruhjoontua you have here. The definition of the word ruhjoontua will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofruhjoontua, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

ruhjoa +‎ -ontua

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈruhjoːntuɑˣ/,
  • Rhymes: -uɑ
  • Hyphenation(key): ruh‧joon‧tua

Verb

ruhjoontua

  1. Alternative form of ruhjoutua

Conjugation

Inflection of ruhjoontua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruhjoonnun en ruhjoonnu 1st sing. olen ruhjoontunut en ole ruhjoontunut
2nd sing. ruhjoonnut et ruhjoonnu 2nd sing. olet ruhjoontunut et ole ruhjoontunut
3rd sing. ruhjoontuu ei ruhjoonnu 3rd sing. on ruhjoontunut ei ole ruhjoontunut
1st plur. ruhjoonnumme emme ruhjoonnu 1st plur. olemme ruhjoontuneet emme ole ruhjoontuneet
2nd plur. ruhjoonnutte ette ruhjoonnu 2nd plur. olette ruhjoontuneet ette ole ruhjoontuneet
3rd plur. ruhjoontuvat eivät ruhjoonnu 3rd plur. ovat ruhjoontuneet eivät ole ruhjoontuneet
passive ruhjoonnutaan ei ruhjoonnuta passive on ruhjoonnuttu ei ole ruhjoonnuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruhjoonnuin en ruhjoontunut 1st sing. olin ruhjoontunut en ollut ruhjoontunut
2nd sing. ruhjoonnuit et ruhjoontunut 2nd sing. olit ruhjoontunut et ollut ruhjoontunut
3rd sing. ruhjoontui ei ruhjoontunut 3rd sing. oli ruhjoontunut ei ollut ruhjoontunut
1st plur. ruhjoonnuimme emme ruhjoontuneet 1st plur. olimme ruhjoontuneet emme olleet ruhjoontuneet
2nd plur. ruhjoonnuitte ette ruhjoontuneet 2nd plur. olitte ruhjoontuneet ette olleet ruhjoontuneet
3rd plur. ruhjoontuivat eivät ruhjoontuneet 3rd plur. olivat ruhjoontuneet eivät olleet ruhjoontuneet
passive ruhjoonnuttiin ei ruhjoonnuttu passive oli ruhjoonnuttu ei ollut ruhjoonnuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruhjoontuisin en ruhjoontuisi 1st sing. olisin ruhjoontunut en olisi ruhjoontunut
2nd sing. ruhjoontuisit et ruhjoontuisi 2nd sing. olisit ruhjoontunut et olisi ruhjoontunut
3rd sing. ruhjoontuisi ei ruhjoontuisi 3rd sing. olisi ruhjoontunut ei olisi ruhjoontunut
1st plur. ruhjoontuisimme emme ruhjoontuisi 1st plur. olisimme ruhjoontuneet emme olisi ruhjoontuneet
2nd plur. ruhjoontuisitte ette ruhjoontuisi 2nd plur. olisitte ruhjoontuneet ette olisi ruhjoontuneet
3rd plur. ruhjoontuisivat eivät ruhjoontuisi 3rd plur. olisivat ruhjoontuneet eivät olisi ruhjoontuneet
passive ruhjoonnuttaisiin ei ruhjoonnuttaisi passive olisi ruhjoonnuttu ei olisi ruhjoonnuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. ruhjoonnu älä ruhjoonnu 2nd sing.
3rd sing. ruhjoontukoon älköön ruhjoontuko 3rd sing. olkoon ruhjoontunut älköön olko ruhjoontunut
1st plur. ruhjoontukaamme älkäämme ruhjoontuko 1st plur.
2nd plur. ruhjoontukaa älkää ruhjoontuko 2nd plur.
3rd plur. ruhjoontukoot älkööt ruhjoontuko 3rd plur. olkoot ruhjoontuneet älkööt olko ruhjoontuneet
passive ruhjoonnuttakoon älköön ruhjoonnuttako passive olkoon ruhjoonnuttu älköön olko ruhjoonnuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruhjoontunen en ruhjoontune 1st sing. lienen ruhjoontunut en liene ruhjoontunut
2nd sing. ruhjoontunet et ruhjoontune 2nd sing. lienet ruhjoontunut et liene ruhjoontunut
3rd sing. ruhjoontunee ei ruhjoontune 3rd sing. lienee ruhjoontunut ei liene ruhjoontunut
1st plur. ruhjoontunemme emme ruhjoontune 1st plur. lienemme ruhjoontuneet emme liene ruhjoontuneet
2nd plur. ruhjoontunette ette ruhjoontune 2nd plur. lienette ruhjoontuneet ette liene ruhjoontuneet
3rd plur. ruhjoontunevat eivät ruhjoontune 3rd plur. lienevät ruhjoontuneet eivät liene ruhjoontuneet
passive ruhjoonnuttaneen ei ruhjoonnuttane passive lienee ruhjoonnuttu ei liene ruhjoonnuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st ruhjoontua present ruhjoontuva ruhjoonnuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ruhjoontuakseni ruhjoontuaksemme
2nd ruhjoontuaksesi ruhjoontuaksenne
3rd ruhjoontuakseen
ruhjoontuaksensa
past ruhjoontunut ruhjoonnuttu
2nd inessive2 ruhjoontuessa ruhjoonnuttaessa agent4 ruhjoontuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ruhjoontuessani ruhjoontuessamme
2nd ruhjoontuessasi ruhjoontuessanne
3rd ruhjoontuessaan
ruhjoontuessansa
negative ruhjoontumaton
instructive ruhjoontuen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive ruhjoontumassa
elative ruhjoontumasta
illative ruhjoontumaan
adessive ruhjoontumalla
abessive ruhjoontumatta
instructive ruhjoontuman ruhjoonnuttaman
4th3 verbal noun ruhjoontuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ruhjoontumaisillani ruhjoontumaisillamme
2nd ruhjoontumaisillasi ruhjoontumaisillanne
3rd ruhjoontumaisillaan
ruhjoontumaisillansa

Further reading