ruikuta

Hello, you have come here looking for the meaning of the word ruikuta. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word ruikuta, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say ruikuta in singular and plural. Everything you need to know about the word ruikuta you have here. The definition of the word ruikuta will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofruikuta, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From ruikku +‎ -ta.

Pronunciation

Verb

ruikuta (colloquial)

  1. to excrete watery feces; to have diarrhea

Conjugation

Inflection of ruikuta (Kotus type 75*A/selvitä, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikkuan en ruikkua 1st sing. olen ruikunnut en ole ruikunnut
2nd sing. ruikkuat et ruikkua 2nd sing. olet ruikunnut et ole ruikunnut
3rd sing. ruikkuaa ei ruikkua 3rd sing. on ruikunnut ei ole ruikunnut
1st plur. ruikkuamme emme ruikkua 1st plur. olemme ruikunneet emme ole ruikunneet
2nd plur. ruikkuatte ette ruikkua 2nd plur. olette ruikunneet ette ole ruikunneet
3rd plur. ruikkuavat eivät ruikkua 3rd plur. ovat ruikunneet eivät ole ruikunneet
passive ruikutaan ei ruikuta passive on ruikuttu ei ole ruikuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikkusin en ruikunnut 1st sing. olin ruikunnut en ollut ruikunnut
2nd sing. ruikkusit et ruikunnut 2nd sing. olit ruikunnut et ollut ruikunnut
3rd sing. ruikkusi ei ruikunnut 3rd sing. oli ruikunnut ei ollut ruikunnut
1st plur. ruikkusimme emme ruikunneet 1st plur. olimme ruikunneet emme olleet ruikunneet
2nd plur. ruikkusitte ette ruikunneet 2nd plur. olitte ruikunneet ette olleet ruikunneet
3rd plur. ruikkusivat eivät ruikunneet 3rd plur. olivat ruikunneet eivät olleet ruikunneet
passive ruikuttiin ei ruikuttu passive oli ruikuttu ei ollut ruikuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikkuaisin en ruikkuaisi 1st sing. olisin ruikunnut en olisi ruikunnut
2nd sing. ruikkuaisit et ruikkuaisi 2nd sing. olisit ruikunnut et olisi ruikunnut
3rd sing. ruikkuaisi ei ruikkuaisi 3rd sing. olisi ruikunnut ei olisi ruikunnut
1st plur. ruikkuaisimme emme ruikkuaisi 1st plur. olisimme ruikunneet emme olisi ruikunneet
2nd plur. ruikkuaisitte ette ruikkuaisi 2nd plur. olisitte ruikunneet ette olisi ruikunneet
3rd plur. ruikkuaisivat eivät ruikkuaisi 3rd plur. olisivat ruikunneet eivät olisi ruikunneet
passive ruikuttaisiin ei ruikuttaisi passive olisi ruikuttu ei olisi ruikuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. ruikkua älä ruikkua 2nd sing. — —
3rd sing. ruikutkoon älköön ruikutko 3rd sing. olkoon ruikunnut älköön olko ruikunnut
1st plur. ruikutkaamme älkäämme ruikutko 1st plur. — —
2nd plur. ruikutkaa älkää ruikutko 2nd plur. — —
3rd plur. ruikutkoot älkööt ruikutko 3rd plur. olkoot ruikunneet älkööt olko ruikunneet
passive ruikuttakoon älköön ruikuttako passive olkoon ruikuttu älköön olko ruikuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikunnen en ruikunne 1st sing. lienen ruikunnut en liene ruikunnut
2nd sing. ruikunnet et ruikunne 2nd sing. lienet ruikunnut et liene ruikunnut
3rd sing. ruikunnee ei ruikunne 3rd sing. lienee ruikunnut ei liene ruikunnut
1st plur. ruikunnemme emme ruikunne 1st plur. lienemme ruikunneet emme liene ruikunneet
2nd plur. ruikunnette ette ruikunne 2nd plur. lienette ruikunneet ette liene ruikunneet
3rd plur. ruikunnevat eivät ruikunne 3rd plur. lienevät ruikunneet eivät liene ruikunneet
passive ruikuttaneen ei ruikuttane passive lienee ruikuttu ei liene ruikuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st ruikuta present ruikkuava ruikuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ruikutakseni ruikutaksemme
2nd ruikutaksesi ruikutaksenne
3rd ruikutakseen
ruikutaksensa
past ruikunnut ruikuttu
2nd inessive2 ruikutessa ruikuttaessa agent4 ruikkuama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ruikutessani ruikutessamme
2nd ruikutessasi ruikutessanne
3rd ruikutessaan
ruikutessansa
negative ruikkuamaton
instructive ruikuten —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive ruikkuamassa —
elative ruikkuamasta —
illative ruikkuamaan —
adessive ruikkuamalla —
abessive ruikkuamatta —
instructive ruikkuaman ruikuttaman
4th3 verbal noun ruikkuaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ruikkuamaisillani ruikkuamaisillamme
2nd ruikkuamaisillasi ruikkuamaisillanne
3rd ruikkuamaisillaan
ruikkuamaisillansa

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia