villitä

Hello, you have come here looking for the meaning of the word villitä. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word villitä, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say villitä in singular and plural. Everything you need to know about the word villitä you have here. The definition of the word villitä will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvillitä, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

villi (“wild”) +‎ -itä

Pronunciation

Verb

villitä

  1. (transitive) To drive wild; to agitate, incite, stir up, foment.

Conjugation

Inflection of villitä (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. villitsen en villitse 1st sing. olen villinnyt en ole villinnyt
2nd sing. villitset et villitse 2nd sing. olet villinnyt et ole villinnyt
3rd sing. villitsee ei villitse 3rd sing. on villinnyt ei ole villinnyt
1st plur. villitsemme emme villitse 1st plur. olemme villinneet emme ole villinneet
2nd plur. villitsette ette villitse 2nd plur. olette villinneet ette ole villinneet
3rd plur. villitsevät eivät villitse 3rd plur. ovat villinneet eivät ole villinneet
passive villitään ei villitä passive on villitty ei ole villitty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. villitsin en villinnyt 1st sing. olin villinnyt en ollut villinnyt
2nd sing. villitsit et villinnyt 2nd sing. olit villinnyt et ollut villinnyt
3rd sing. villitsi ei villinnyt 3rd sing. oli villinnyt ei ollut villinnyt
1st plur. villitsimme emme villinneet 1st plur. olimme villinneet emme olleet villinneet
2nd plur. villitsitte ette villinneet 2nd plur. olitte villinneet ette olleet villinneet
3rd plur. villitsivät eivät villinneet 3rd plur. olivat villinneet eivät olleet villinneet
passive villittiin ei villitty passive oli villitty ei ollut villitty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. villitsisin en villitsisi 1st sing. olisin villinnyt en olisi villinnyt
2nd sing. villitsisit et villitsisi 2nd sing. olisit villinnyt et olisi villinnyt
3rd sing. villitsisi ei villitsisi 3rd sing. olisi villinnyt ei olisi villinnyt
1st plur. villitsisimme emme villitsisi 1st plur. olisimme villinneet emme olisi villinneet
2nd plur. villitsisitte ette villitsisi 2nd plur. olisitte villinneet ette olisi villinneet
3rd plur. villitsisivät eivät villitsisi 3rd plur. olisivat villinneet eivät olisi villinneet
passive villittäisiin ei villittäisi passive olisi villitty ei olisi villitty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. villitse älä villitse 2nd sing. — —
3rd sing. villitköön älköön villitkö 3rd sing. olkoon villinnyt älköön olko villinnyt
1st plur. villitkäämme älkäämme villitkö 1st plur. — —
2nd plur. villitkää älkää villitkö 2nd plur. — —
3rd plur. villitkööt älkööt villitkö 3rd plur. olkoot villinneet älkööt olko villinneet
passive villittäköön älköön villittäkö passive olkoon villitty älköön olko villitty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. villinnen en villinne 1st sing. lienen villinnyt en liene villinnyt
2nd sing. villinnet et villinne 2nd sing. lienet villinnyt et liene villinnyt
3rd sing. villinnee ei villinne 3rd sing. lienee villinnyt ei liene villinnyt
1st plur. villinnemme emme villinne 1st plur. lienemme villinneet emme liene villinneet
2nd plur. villinnette ette villinne 2nd plur. lienette villinneet ette liene villinneet
3rd plur. villinnevät eivät villinne 3rd plur. lienevät villinneet eivät liene villinneet
passive villittäneen ei villittäne passive lienee villitty ei liene villitty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st villitä present villitsevä villittävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st villitäkseni villitäksemme
2nd villitäksesi villitäksenne
3rd villitäkseen
villitäksensä
past villinnyt villitty
2nd inessive2 villitessä villittäessä agent4 villitsemä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st villitessäni villitessämme
2nd villitessäsi villitessänne
3rd villitessään
villitessänsä
negative villitsemätön
instructive villiten —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive villitsemässä —
elative villitsemästä —
illative villitsemään —
adessive villitsemällä —
abessive villitsemättä —
instructive villitsemän villittämän
4th3 verbal noun villitseminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st villitsemäisilläni villitsemäisillämme
2nd villitsemäisilläsi villitsemäisillänne
3rd villitsemäisillään
villitsemäisillänsä

Synonyms

  • (to agitate, incite, stir up, foment): agitoida

Derived terms

nouns

Further reading

Wikious
Boobota
Sagapedia