aistin

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan aistin merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan aistin sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten aistin sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta aistin on tässä. Sanan aistin määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananaistin määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Substantiivi

aistin (33)

  1. elin, jolla eläimet vastaanottavat ärsykkeitä ympäristöstään
  2. (murteellinen) sierain[1]

Ääntäminen

  • IPA: /ˈɑi̯st̪in/
  • tavutus: ais‧tin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aistin aistimet
genetiivi aistimen aistimien
aistinten
partitiivi aistinta aistimia
akkusatiivi aistin;
aistimen
aistimet
sisäpaikallissijat
inessiivi aistimessa aistimissa
elatiivi aistimesta aistimista
illatiivi aistimeen aistimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aistimella aistimilla
ablatiivi aistimelta aistimilta
allatiivi aistimelle aistimille
muut sijamuodot
essiivi aistimena
(aistinna)
aistimina
translatiivi aistimeksi aistimiksi
abessiivi aistimetta aistimitta
instruktiivi aistimin
komitatiivi aistimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aistime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
aistin-

Etymologia

Syntynyt haistaa-verbin tekimennimijohdoksesta haistin h:n kadottua. Vrt. aisti.[2]

Liittyvät sanat

Synonyymit
Yhdyssanat

Aiheesta muualla

  • aistin Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

aistin

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta aisti

Verbi

aistin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä aistia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä aistia

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 393. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 393. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.