aistin (33)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aistin | aistimet |
genetiivi | aistimen | aistimien aistinten |
partitiivi | aistinta | aistimia |
akkusatiivi | aistin; aistimen |
aistimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aistimessa | aistimissa |
elatiivi | aistimesta | aistimista |
illatiivi | aistimeen | aistimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aistimella | aistimilla |
ablatiivi | aistimelta | aistimilta |
allatiivi | aistimelle | aistimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aistimena (aistinna) |
aistimina |
translatiivi | aistimeksi | aistimiksi |
abessiivi | aistimetta | aistimitta |
instruktiivi | – | aistimin |
komitatiivi | – | aistimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | aistime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
aistin- |
Syntynyt haistaa-verbin tekimennimijohdoksesta haistin h:n kadottua. Vrt. aisti.[2]
aistin
aistin