antura

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan antura merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan antura sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten antura sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta antura on tässä. Sanan antura määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananantura määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Substantiivi

antura (12)[1]

  1. jalkineen ulkopohja
  2. eräillä eläinlajeilla jalan alustaa vasten osuva pinta
  3. eräiden kulku- tai työvälineiden alapinta
    Reen anturoina toimivat jalakset.
  4. (rakennustekniikka) maapohjalle ennen rakennusta tai muuta vaativaa rakennelmaa tehtävän perustuksen alimmainen, yleensä levein osa

Ääntäminen

  • IPA: /ˈɑnt̪urɑ/
  • tavutus: an‧tu‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi antura anturat
genetiivi anturan anturoiden
anturoitten
(anturain)
partitiivi anturaa anturoita
akkusatiivi antura;
anturan
anturat
sisäpaikallissijat
inessiivi anturassa anturoissa
elatiivi anturasta anturoista
illatiivi anturaan anturoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi anturalla anturoilla
ablatiivi anturalta anturoilta
allatiivi anturalle anturoille
muut sijamuodot
essiivi anturana anturoina
translatiivi anturaksi anturoiksi
abessiivi anturatta anturoitta
instruktiivi anturoin
komitatiivi anturoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo antura-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

  • vanha germaaninen laina[2]

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Aiheesta muualla

  • antura Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.