arma

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan arma merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan arma sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten arma sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta arma on tässä. Sanan arma määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananarma määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: armá, armà, armă

Espanja

Substantiivi

arma f. (monikko armas)

  1. ase
    arma de fuego
    tuliase
    arma blanca
    teräase

Aiheesta muualla

  • arma Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Verbi

arma

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armar

Italia

Substantiivi

arma f. (monikko armi tai vanhahtava arme)

  1. ase
    I poliziotti puntavano le loro arme al ladro.
    arma da fuoco – tuliase

Verbi

arma

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armare

Katalaani

Verbi

arma

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armar

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi – arma
akkusatiivi – arma
genetiivi – armōrum
datiivi – armīs
ablatiivi – armīs

arma n. (2) (monikkomuotoinen, ei yksikkömuotoa)

  1. panssari, suojukset
  2. aseet

Verbi

armā

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armō

Portugali

Substantiivi

arma f. (monikko armas)

  1. ase

Verbi

arma

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armar

Ranska

Verbi

arma

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armer

Romania

Verbi

arma

  1. aseistaa

Turkki

Substantiivi

arma

  1. (heraldiikka) vaakuna, vaakunakilpi
  2. (merenkulku) takila, riki; takilointi
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot