barn (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | barn | barnit |
genetiivi | barnin | barnien (barnein) |
partitiivi | barnia | barneja |
akkusatiivi | barn; barnin |
barnit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | barnissa | barneissa |
elatiivi | barnista | barneista |
illatiivi | barniin | barneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | barnilla | barneilla |
ablatiivi | barnilta | barneilta |
allatiivi | barnille | barneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | barnina | barneina |
translatiivi | barniksi | barneiksi |
abessiivi | barnitta | barneitta |
instruktiivi | – | barnein |
komitatiivi | – | barneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | barni- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
|
barn
barn (monikko barns)
Taivutus | |||||
---|---|---|---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko | |||
epämääräinen | määräinen | epämääräinen | määräinen | ||
nominatiivi | barn | barnið | börn | börnin | |
akkusatiivi | barn | barnið | börn | börnin | |
datiivi | barni | barninu | börnum | börnunum | |
genetiivi | barns | barnsins | barna | barnanna |
barn n.
barn n. (5) (yks. määr. barnet, mon. epämäär. barn, mon. määr. barnen)
barn n. (yks. määr. barnet, mon. epämäär. børn, mon. määr. børnene)