ja

Katso myös: já, jā, ją, -ja, -jä

ja

1. japanin kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

ja

1. (rinnastuskonjunktio, kopulatiivinen) yhdistää rinnasteisia sanoja tai lauseita

   Siellä oli poikia ja tyttöjä.

   Haluaisin tämän ja tuon.

   Koirat kirkuvat, ja lehmät lentävät.

   Menin kotiin ja aloin soittaa pianoa.

   Iltapalaksi on leipää, juustoa, kinkkua, tomaattia ja maitoa.

• IPA:

Suomelle, vatjalle, virolle, liiville ja saamelle yhteinen germaaninen laina. Vrt gootin jah ’ja’, ja ’niin’, jai ’todella’, ruotsin ja ’niin’, saksan ja ’niin’ ja englannin yes. Vrt. myös viron jah ’niin, kyllä’. Murteellinen merkitys ’myös’ lienee aikaisempi.^[1]

ja

1. (murteellinen) myös

   Minä tulen ja. 'Minä tulen myös.'

   Onko totta ja? 'Onko totta myös?'

• ja Kielitoimiston sanakirjassa

ja, JA, ajatellaan yleensä taipumattomana ja taivutetaan vain jälkiosan puolesta yhdyssanamuodosteessa jos tarpeen.

1. (logiikka) Ja-funktio JA.

• tai, TAI-funktio

ja (genetiivi, datiivi ja akkusatiivi mě/preposition jälkeen mnjo; instrumentaali mnu; lokatiivi mnjo)^[2]

1. (persoonapronomini) minä

ja

1. hah (kuvaa naurua)

ja

1. kyllä

jȃ

1. (persoonapronomini) minä

• IPA: /jâː/
• tavutus: ja

• ti, on, ona
• mi, vi, oni

ja

1. (alistuskonjunktio) jos

   Ja tu ej, tad es arī eju. – Jos sinä lähdet, myös minä lähden.

• Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012.

Verkkoversio: LEL 2012

ja

1. (rinnastuskonjunktio) ja

   ja nei kōgaz − ja niin edelleen

• un

• Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012

Verkkoversio: LEL 2012

• Liivi-Suomi Netidigisõnad / Giellatekno, UiT Norges arktiske universitet

oahpa.no liv-fin

ja

1. (rinnastuskonjunktio) ja

• ja Saamelaiskielten etymologisessa tietokannassa Álgussa

ja

1. (persoonapronomini) minä

ja

1. kyllä

• IPA: /jɑː/, /ja/, /ɑː/

• javisst
• ja väl
• jo
• nog

• ja Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

ja

1. kyllä

• IPA:

• ja Dudenissa (saksaksi)

jȃ (kyrillinen: ја)

1. (persoonapronomini) minä

• ja, ti, on, ona
• mi, vi, oni

ja

1. (persoonapronomini) minä

ja

1. (rinnastuskonjunktio) ja, sekä, (rinnakkaismuoto ning

   mehed ja naised – miehet ja naiset

   Ostsin kaks ja pool kilo mandariine. – Ostin kaksi ja puoli kiloa mandariineja.

   Töö oli raske ja nõudis palju jõudu. – Työ oli raskas ja vaati paljon voimia.

   ja siis? – ja sitten, entä sitten?

• ja Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• Eesti keele põhisõnavara: PSV / ja

ja

1. (rinnastuskonjunktio) ja