kari
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kari merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kari sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kari sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kari on tässä. Sanan kari määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankari määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
kari (5)
- vedenpinnan alla tai vain hieman sen päällä oleva kivi tai kallio, johon veneet tai laivat voivat vahingossa törmätä, matalikko
- Ajoimme karille.
- pieni, kallioinen tai kalliorantainen saari, käytetään erityisesti paikannimissä
- (kuvaannollisesti) ongelma tai epäonnistuminen
- Neuvottelut ajoivat karille.
Ääntäminen
- IPA: /ˈkɑri/,
- tavutus: ka‧ri
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kari | karit |
| genetiivi | karin | karien (karein) |
| partitiivi | karia | kareja |
| akkusatiivi | kari; karin |
karit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karissa | kareissa |
| elatiivi | karista | kareista |
| illatiivi | kariin | kareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karilla | kareilla |
| ablatiivi | karilta | kareilta |
| allatiivi | karille | kareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karina | kareina |
| translatiivi | kariksi | kareiksi |
| abessiivi | karitta | kareitta |
| instruktiivi | – | karein |
| komitatiivi | – | kareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
Yhdyssanat
karikukko, karilleajo, salakari
Anagrammit
Aiheesta muualla
- kari Kielitoimiston sanakirjassa
Ainu
Verbi
kari, kaksipaikkainen verbi
Etymologia
ei käytetä yksinään vaan ainoastaan osana muita sanoja
Verbi
kari, yksipaikkainen verbi
- (aaveesta, hirviöstä) kierrellä ympäriinsä, kuljeksia ympäriinsä, maleksia ympäriinsä
Lähteet
- Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
- Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.
Viro
Substantiivi
kari (gen. karja, part. karja)
Taivutus
- monikon partitiivi karju ja karjasid
Substantiivi
kari (gen. kari, part. kari)
- kari
- veealused karid – vedenalaiset karit
- laev on karil – laiva on karilla
Taivutus
Substantiivi
kari (gen. kari, part. kari)
Taivutus
Liittyvät sanat
Aiheesta muualla
- kari Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
- kari sanastossa Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.