Katso myös: Kiiruna |
kiiruna (12)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiiruna | kiirunat |
genetiivi | kiirunan | kiirunoiden kiirunoitten (kiirunain) |
partitiivi | kiirunaa | kiirunoita |
akkusatiivi | kiiruna; kiirunan |
kiirunat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiirunassa | kiirunoissa |
elatiivi | kiirunasta | kiirunoista |
illatiivi | kiirunaan | kiirunoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiirunalla | kiirunoilla |
ablatiivi | kiirunalta | kiirunoilta |
allatiivi | kiirunalle | kiirunoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiirunana | kiirunoina |
translatiivi | kiirunaksi | kiirunoiksi |
abessiivi | kiirunatta | kiirunoitta |
instruktiivi | – | kiirunoin |
komitatiivi | – | kiirunoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiiruna- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
saamen samaa tarkoittava giron < mahdollisesti jokin Suomen alueella ennen saamelaisten tuloa puhuttu muinaiskieli
Kirjakielessä nimi esiintyy ensimmäisen kerran A. J. Malmbergin (myöhemmin Mela) Fauna Fennicassa 1872.
|