Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pähkinähakki | pähkinähakit |
genetiivi | pähkinähakin | pähkinähakkien (pähkinähakkein) |
partitiivi | pähkinähakkia | pähkinähakkeja |
akkusatiivi | pähkinähakki; pähkinähakin |
pähkinähakit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pähkinähakissa | pähkinähakeissa |
elatiivi | pähkinähakista | pähkinähakeista |
illatiivi | pähkinähakkiin | pähkinähakkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pähkinähakilla | pähkinähakeilla |
ablatiivi | pähkinähakilta | pähkinähakeilta |
allatiivi | pähkinähakille | pähkinähakeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pähkinähakkina | pähkinähakkeina |
translatiivi | pähkinähakiksi | pähkinähakeiksi |
abessiivi | pähkinähakitta | pähkinähakeitta |
instruktiivi | – | pähkinähakein |
komitatiivi | – | pähkinähakkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pähkinähaki- | |
vahva vartalo | pähkinähakki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
yhdyssana sanoista pähkinä ja hakki; Einari Merikallion luoma nimi (Luonnon Ystävä, 1924) aiemasta kirjallisuudessa käytetystä muodosta pähkinähakkinen.[2]
|
|
|
|