selkä
Suomi
Substantiivi
- (anatomia) ruumiin takaosa pakaroiden ja niskan välissä
- Tuohikontti seljässä, haarapussi olalla ja aapiskirja poijussa läksi hän vaeltamaan kohden jahtivoudin asuntoa. (Seitsemän veljestä, Aleksis Kivi)
- käden selkä, kämmenselkä
- selkäuinti
- uida selkää
- (maantiede) järven tai meren ulappa
- (maantiede) selänne
- Maanselän selänne toimii myös vedenjakajana.
- kirveen selkä
Ääntäminen
- IPA: /ˈselkæ/
- tavutus: sel‧kä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selkä | selät |
| genetiivi | selän | selkien (selkäin) |
| partitiivi | selkää | selkiä |
| akkusatiivi | selkä; selän |
selät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selässä | selissä |
| elatiivi | selästä | selistä |
| illatiivi | selkään | selkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selällä | selillä |
| ablatiivi | selältä | seliltä |
| allatiivi | selälle | selille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selkänä | selkinä |
| translatiivi | seläksi | seliksi |
| abessiivi | selättä | selittä |
| instruktiivi | – | selin |
| komitatiivi | – | selkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | selä- | |
| vahva vartalo | selkä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
tai
| Taivutus (murteellinen) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selkä | seljät |
| genetiivi | seljän | selkien (selkäin) |
| partitiivi | selkää | selkiä |
| akkusatiivi | selkä; seljän |
seljät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seljässä | seljissä |
| elatiivi | seljästä | seljistä |
| illatiivi | selkään | selkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seljällä | seljillä |
| ablatiivi | seljältä | seljiltä |
| allatiivi | seljälle | seljille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selkänä | selkinä |
| translatiivi | seljäksi | seljiksi |
| abessiivi | seljättä | seljittä |
| instruktiivi | – | seljin |
| komitatiivi | – | selkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | seljä- | |
| vahva vartalo | selkä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
|
| |
|
Seuraavissa käännösmerkinnöissä on vikaa (väärä muoto tai kieltä ei ole lisätty tietokantaan): | ||
|
||
|
Ks. kämmenselkä |
|
|
|
|
|
|
Liittyvät sanat
korkeaselkäinen, koukkuselkäinen, kumaraselkäinen, kyttyräselkäinen, köyryselkäinen, kyyryselkäinen nahkaselkäinen, notkoselkäinen, nöyräselkäinen, puoliselässä, puoliselkään, reppuselkäinen, selkäin, selkämys, selkänojallinen, selkänojaton, selkäpuolinen, selkäpuolitse, seläke, seläkkäin, selätysten, suoraselkäinen, tuolinselkämys
Johdokset
Yhdyssanat
alaselkä, avoselkäinen, etuselkä, jalanselkä, järvenselkä, keitinselkä, kieroselkäisyys, kirjanselkä, koukkuselkä, kyssäselkä, kyttyräselkä, kädenselkä, kämmenselkä, köyryselkä, Maanselkä, merenselkä, nahkaselkä, nenänselkä, notkoselkä, pisteselkävoitto, reppuselkä, ristiselkä, selinmakuu, selkäevä, selkäharja, selkähäviö, selkäjänteinen, selkäkappale, selkäkipu, selkäkoulu, selkälanka, selkälauta, selkälento, selkälihas, selkälokki, selkänahka, selkänikama, selkänoja, selkäpanssari, selkäpenkki, selkäperillinen, selkäperintö, selkäpii, selkäpuoli, selkäpuu, selkärangaton, selkärangattomuus, selkäranka, selkärankainen, selkärankareuma, selkäreppu, selkäruoto, selkäsaha, selkäsairas, selkäsairaus, selkäsauna, selkäsiima, selkäsuoni, selkäsärky, selkätaite, selkäuinti, selkävaiva, selkävaivainen, selkävamma, selkävammainen, selkävesi, selkävika, selkävikainen, selkävoitto, selkäydin, selänjatko, selänpää, suoraselkäisyys, talvenselkä, tuolinselkä, valkoselkätikka
Idiomit
- antaa selkään – kurittaa fyysisesti, erit. lasta
- saada selkään – joutua kuritetuksi
- talven selkä
Aiheesta muualla
- selkä Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 286 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa