tuuli
 |
Suomi
Substantiivi
tuuli (26)
- (ilmatiede) ilmamassojen paine-eroista johtuva ulkoilman voimakas liike, maanpinnan suuntainen ilmavirtaus
- Myrskyn aikana tuuli yltyi rajuksi ja se kaatoi puita.
- (arkikieltä) olla jollakin tuulella, olla jklla jonkinlainen mieliala
- Olen joskus hyvällä ja joskus huonolla tuulella. 'Joskus minulla on hyvä ja joskus huono mieliala.'
Ääntäminen
- IPA: /ˈt̪uːli/
- tavutus: tuu‧li
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuuli | tuulet |
| genetiivi | tuulen | tuulten tuulien |
| partitiivi | tuulta | tuulia |
| akkusatiivi | tuuli; tuulen |
tuulet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuulessa | tuulissa |
| elatiivi | tuulesta | tuulista |
| illatiivi | tuuleen | tuuliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuulella | tuulilla |
| ablatiivi | tuulelta | tuulilta |
| allatiivi | tuulelle | tuulille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuulena | tuulina |
| translatiivi | tuuleksi | tuuliksi |
| abessiivi | tuuletta | tuulitta |
| instruktiivi | – | tuulin |
| komitatiivi | – | tuuline- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuule- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuul- | |
Etymologia
Sanalla on vastineita etäsukukielissä, tšeremissin tul ’myrsky(tuuli)’, votjakin tel ’myrsky(tuuli); sää’. < mahdolisesti uralilaisen kantakielen *tuxli, vrt. sulka. Uralilaiselle alkumuodolle on esitetty indoeurooppalaista lainalähdettä, *dhuH-li > sanan tuulas balttilainen lainaoriginaali.[1]
Käännökset
|
|
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: hyväntuulinen, tuuleton, tuulinen
- substantiivit: tuulahdus, tuulisuus
- verbit: tuulettaa, tuulla, tuultaa, tuultua
Yhdyssanat
aamutuuli, aurinkotuuli, avotuuli, etelätuuli, hankatuuli, iltatuuli, itätuuli, juhlatuuli, juttutuuli, kaakkoistuuli, keskituuli, koillistuuli, laitatuuli, loistotuuli, lounaistuuli, lounatuuli, luoteistuuli, länsituuli, maatuuli, menotuuli, merituuli, monsuunituuli, myrskytuuli, myötätuuli, pasaatituuli, pohjatuuli, pohjoistuuli, puhetuuli, purjetuuli, pyörretuuli, samumtuuli, sivutuuli, suvituuli, tuiskutuuli, tuulenarka, tuulenhaistelija, tuulenhenki, tuulenhenkäys, tuulenkaato, tuulenkala, tuulenkare, tuulenpaine, tuulenpesä, tuulenpitävä, tuulenpuoli, tuulenpuuska, tuulenpyörre, tuulensilmä, tuulensulku, tuulensuoja, tuulensuosija, tuulensuunta, tuulentupa, tuulenviima, tuulenvire, tuulenviri, tuuliajo, tuuliasteikko, tuulienergia, tuuligeneraattori, tuulihaka, tuulihattu, tuulihaukka, tuulikaappi, tuulikangas, tuulikannel, tuulikantele, tuulikartta, tuulikello, tuulikorjaus, tuulilasi, tuulilauta, tuulimittari, tuulimoottori, tuulimuna, tuulimylly, tuulipoikkeama, tuulipuisto, tuulipuku, tuulipusero, tuulipussi, tuulipölytys, tuuliruusu, tuulisiiri, tuulisukka, tuulisähkö, tuulitakki, tuulitunneli, tuuliverkko, tuuliviiri, tuulivoima, tuulivoimala, tuulivoimapuisto, tuulivyöhyke, tuuliväänne, tuulivääntö, vastatuuli, ylätuuli, yötuuli
Idiomit
- huipulla tuulee (kuvaannollinen) Kuvastaa johtavan aseman epävakautta.
- huutaa tuuleen/kuin tuuleen huutaisi
- ottaa tuulta alleen (jostakin hankkeesta tms.) saada kannatusta
- tuulesta temmattu keksitty, vailla perusteita tai todisteita oleva
Aiheesta muualla
- tuuli Kielitoimiston sanakirjassa
- tuuli Tieteen termipankissa
- tuuli Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkelit 237, 420, 3469, 3674 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
tuuli
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoona verbistä tuulla
Viitteet
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.