veto
 |
Suomi
Substantiivi
- teonnimi verbistä vetää, vetämisen teko tai tulos
- moottorista välitettävä liikuttava voima
- yksittäinen käden liike esim. maalauksessa tai soudussa
- tasaiset airojen vedot
- Soutajien veto on tasaista.
- Maalaus on toteutettu varmoin vedoin.
- häiritsevä sisäilman virtaus
- Veto ja suuret lämpötilanvaihtelut häiritsevät.
- Ikkunoista käy veto.
- (kuvaannollisesti) viehtymys, houkutus
- tuntea vetoa johonkin
- mekanismiin, erityisesti kellon jouseen, varastoitu mekaaninen energia
- (kuvaannollisesti) jaksaminen
- Tuntuuko sinusta, ettet saa otetta itsestäsi, veto on loppu?
- Loppua kohden veto tuntui hiipuvan.
- sopimus siitä, että kahdesta ihmisestä tai useammasta yksi maksaa muille, jos arvaa jonkin lopputuloksen väärin
- lyödä vetoa jostakin
- (typografia) kiinalaisten merkkien yksittäinen siveltimellä piirrettävä viiva
- (arkikieltä) jalkapallon potkaisu maalia kohti
- onneton veto
- (arkikieltä) esitys, suoritus
- Kova veto!
Ääntäminen
- IPA: /ˈʋet̪o/
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | veto | vedot |
| genetiivi | vedon | vetojen |
| partitiivi | vetoa | vetoja |
| akkusatiivi | veto; vedon |
vedot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vedossa | vedoissa |
| elatiivi | vedosta | vedoista |
| illatiivi | vetoon | vetoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vedolla | vedoilla |
| ablatiivi | vedolta | vedoilta |
| allatiivi | vedolle | vedoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vetona | vetoina |
| translatiivi | vedoksi | vedoiksi |
| abessiivi | vedotta | vedoitta |
| instruktiivi | – | vedoin |
| komitatiivi | – | vetoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vedo- | |
| vahva vartalo | veto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
- verbistä vetää
Käännökset
|
Ks. viehtymys |
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
aironveto, etupyöräveto, etuveto, hengenveto, kardaaniveto, ketjuveto, kissanhännänveto, kynänveto, kämmenveto, köydenveto, leuanveto, linjanveto, loppuveto, läpiveto, maastaveto, moottoriveto, nelipyöräveto, neliveto, nuotanveto, päänyliveto, rajanveto, ristiveto, rystyveto, sisäänveto, siveltimenveto, suonenveto, suonenvetokohtaus, syväveto, takapyöräveto, takaveto, vastaveto, vedonlyönti, vedonsäädin, vekselivetoisuus, verenveto, veto-oikeus, veto-oja, vetoaisa, vetoakseli, vetoakselisto, vetoankkuri, vetoapu, vetoaura, vetoauto, vetohärkä, vetojousi, vetojuhta, vetokaappi, vetokalusto, vetoketju, vetokoe, vetokoira, vetokone, vetokoukku, vetokäynnistys, vetoköysi, vetolaastari, vetolaatikko, vetoliike, vetolujuus, vetoluukku, vetomitta, vetonaru, vetonaula, vetoniitti, vetoniittipihdit, vetonumero, vetonuppi, vetopasuuna, vetopenkki, vetoporo, vetopuristin, vetopyörä, vetopyörästö, vetoraide, vetosammakko, vetosidos, vetosolmu, vetosuunta, vetotaival, vetotankopuristin, vetotauti, vetotelakka, vetoteline, vetouistelu, vetouistin, vetovaijeri, vetovaunu, vetoverkko, vetovoima, vetovoimainen, vuoroveto, välistäveto, yhteenveto, yliveto
Aiheesta muualla
- veto Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
veto (1)
- oikeus estää päätöksen teko tai voimaantulo; veto-oikeus tai sen käyttäminen
- käyttää vetoa
- Venäjän ja Kiinan YK:n turvallisuusneuvostossa käyttämät vetot
Ääntäminen
, joskus latinalaisittain
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | veto | vetot |
| genetiivi | veton | vetojen |
| partitiivi | vetoa | vetoja |
| akkusatiivi | veto; veton |
vetot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vetossa | vetoissa |
| elatiivi | vetosta | vetoista |
| illatiivi | vetoon | vetoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vetolla | vetoilla |
| ablatiivi | vetolta | vetoilta |
| allatiivi | vetolle | vetoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vetona | vetoina |
| translatiivi | vetoksi | vetoiksi |
| abessiivi | vetotta | vetoitta |
| instruktiivi | – | vetoin |
| komitatiivi | – | vetoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | veto- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
latinan sanasta veto ’kieltää’
Aiheesta muualla
- veto Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti
Substantiivi
veto (monikko vetos tai vetoes)
- veto, veto-oikeus
- veto-oikeuden käyttö
Verbi
| Taivutus | |
|---|---|
| ind. prees. y. 3. p. | vetoes |
| part. prees. | vetoing |
| imp. & part. perf. | vetoed |
veto
- käyttää vetoa, käyttää veto-oikeutta; estää päätöksenteko, estää voimaantulo
- Hungary and Poland plunged the EU into crisis this week when they vetoed its €1.8 trillion budget and coronavirus rescue fund package. (euronews.com)
Espanja
Substantiivi
veto m. (monikko vetos)
- veto-oikeus
- veto-oikeuden käyttö, veto
Liittyvät sanat
Latina
Verbi
vetō (I) (akt. prees. inf. vetāre, ind. perf. y. 1. p. vetuī, part. perf. vetitus) (taivutus)