tyhmä

tyhmä (10) (komparatiivi tyhmempi, superlatiivi tyhmin) (taivutus)

1. (joskus halventava) tietämätön, vähä-älyinen tai ymmärtämätön

   Se mies on tyhmä kuin saapas.

   Pannaan rumin rumpuihin ja tyhmin bassoon.

2. käytökseltään ajattelematon tai sopimaton

   Älä ole tyhmä, Eemeli!

   tyhmä temppu

3. oletetusti käsittämätön tai liian yksinkertainen

   Tyhmä kysymys — mikä se on? – Tyh­miä kysymyksiä ei taida ollakaan.

4. (tekniikka) sellainen, joka ei sisällä omaa käsittely- tai laskentakapasiteettia

   tyhmä pääte

5. (lastenkieltä) inhottava, vastenmielinen; ikävä, hankala

• IPA: /ˈt̪yhmæ/
• tavutus: tyh‧mä

• mahdollisesti etuvokaalinen variantti sanasta tuhma.^[1]

• adverbit: tyhmästi
• substantiivit: tyhmyily, tyhmyri, tyhmyys, tyhmäily
• verbit: tyhmentyä, tyhmentyä, tyhmentää, tyhmetä, tyhmistellä, tyhmistyä

• hoopo, hölmö, typerä, yksinkertainen, älyvapaa, älytön

• tyhmänrohkea, tyhmänylpeä

• fiksu
• järkevä
• viisas
• älykäs

• ei tyhmä ole se, joka pyytää, vaan se, joka antaa
• tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

tyhmä (10)

1. henkilö, jota pidetään tyhmänä

• dille, tollo, tomppeli, tyhmyri

• tyhmä Kielitoimiston sanakirjassa