tyhmä

Suomi

Adjektiivi

tyhmä (10) (komparatiivi tyhmempi, superlatiivi tyhmin) (taivutus)

1. (joskus halventava) tietämätön, vähä-älyinen tai ymmärtämätön

   Se mies on tyhmä kuin saapas.

   Pannaan rumin rumpuihin ja tyhmin bassoon.

2. käytökseltään ajattelematon tai sopimaton

   Älä ole tyhmä, Eemeli!

   tyhmä temppu

3. oletetusti käsittämätön tai liian yksinkertainen

   Tyhmä kysymys — mikä se on? – Tyh­miä kysymyksiä ei taida ollakaan.

4. (tekniikka) sellainen, joka ei sisällä omaa käsittely- tai laskentakapasiteettia

   tyhmä pääte

5. (lastenkieltä) inhottava, vastenmielinen; ikävä, hankala

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪yhmæ/
• tavutus: tyh‧mä

Etymologia

• mahdollisesti etuvokaalinen variantti sanasta tuhma.

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: tyhmästi
• substantiivit: tyhmyily, tyhmyri, tyhmyys, tyhmäily
• verbit: tyhmentyä, tyhmentyä, tyhmentää, tyhmetä, tyhmistellä, tyhmistyä

Synonyymit

• hoopo, hölmö, typerä, yksinkertainen, älyvapaa, älytön

Yhdyssanat

• tyhmänrohkea, tyhmänylpeä

Vastakohdat

• fiksu
• järkevä
• viisas
• älykäs

Sanonnat

• ei tyhmä ole se, joka pyytää, vaan se, joka antaa
• tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Substantiivi

tyhmä (10)

1. henkilö, jota pidetään tyhmänä

Liittyvät sanat

Synonyymit

• dille, tollo, tomppeli, tyhmyri

Aiheesta muualla

• tyhmä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet