Katso myös: áiti |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | äiti | äidit |
genetiivi | äidin | äitien (äitein) |
partitiivi | äitiä | äitejä |
akkusatiivi | äiti; äidin |
äidit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | äidissä | äideissä |
elatiivi | äidistä | äideistä |
illatiivi | äitiin | äiteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | äidillä | äideillä |
ablatiivi | äidiltä | äideiltä |
allatiivi | äidille | äideille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | äitinä | äiteinä |
translatiivi | äidiksi | äideiksi |
abessiivi | äidittä | äideittä |
instruktiivi | – | äidein |
komitatiivi | – | äiteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | äidi- | |
vahva vartalo | äiti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sana on germaaninen laina, vrt. gootin aiþei, muinaisyläsaksan eidī, keskiyläsaksan eide ja muinaisnorjan eiða.[1] Alkuperäisestä ’äitiä’ merkitsevästä kantauralilaisesta sanasta *emä polveutuvat nykyiset sanat emä ja emo, ja jälkimmäistä käytetään kalevalaisessa kansanrunoudessa merkityksellä "äiti".[2]
Suomen sanojen alkuperässä esitetään myös mahdollisuus, että sana ei ole laina vaan sen alkuperä on lapsen jokeltelussa.[3]
|
|
|
ansioäiti, au-äiti, esiäiti, isoäiti, isänäiti, jumalanäiti, kantaäiti, kasvatusäiti, kotiäiti, kuningataräiti, leskiäiti, luontoäiti, maaäiti, perheenäiti, yksinhuoltajaäiti, äidinhelma, äidinisä, äidinkieli, äidinkohtu, äidinmaito, äidinnimi, äidinoikeus, äidinonni, äidinperintö, äidinrakkaus, äidinvaisto, äidinvalta, äidinäiti, äitienpäivä, äitihahmo, äitikulta, äitimuori, äitimyytti, äitipuoli