eläin

Hello, you have come here looking for the meaning of the word eläin. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word eläin, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say eläin in singular and plural. Everything you need to know about the word eläin you have here. The definition of the word eläin will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofeläin, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.
See also: elain

Finnish

erilaisia eläimiä (“different kinds of animals”)

Etymology

elää (“to live”) +‎ -(jä)in. The older form was eläjäin, still found in dialects.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈelæi̯n/,
  • Audio:(file)
  • Rhymes: -elæin
  • Syllabification(key): e‧läin

Noun

eläin

  1. (biology) animal (any organism in the clade Animalia)
  2. animal (an animal that is not a human)

Declension

Inflection of eläin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative eläin eläimet
genitive eläimen eläimien
eläinten
partitive eläintä eläimiä
illative eläimeen eläimiin
singular plural
nominative eläin eläimet
accusative nom. eläin eläimet
gen. eläimen
genitive eläimen eläimien
eläinten
partitive eläintä eläimiä
inessive eläimessä eläimissä
elative eläimestä eläimistä
illative eläimeen eläimiin
adessive eläimellä eläimillä
ablative eläimeltä eläimiltä
allative eläimelle eläimille
essive eläimenä eläiminä
translative eläimeksi eläimiksi
abessive eläimettä eläimittä
instructive — eläimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of eläin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative eläimeni eläimeni
accusative nom. eläimeni eläimeni
gen. eläimeni
genitive eläimeni eläimieni
eläinteni
partitive eläintäni eläimiäni
inessive eläimessäni eläimissäni
elative eläimestäni eläimistäni
illative eläimeeni eläimiini
adessive eläimelläni eläimilläni
ablative eläimeltäni eläimiltäni
allative eläimelleni eläimilleni
essive eläimenäni eläiminäni
translative eläimekseni eläimikseni
abessive eläimettäni eläimittäni
instructive — —
comitative — eläimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative eläimesi eläimesi
accusative nom. eläimesi eläimesi
gen. eläimesi
genitive eläimesi eläimiesi
eläintesi
partitive eläintäsi eläimiäsi
inessive eläimessäsi eläimissäsi
elative eläimestäsi eläimistäsi
illative eläimeesi eläimiisi
adessive eläimelläsi eläimilläsi
ablative eläimeltäsi eläimiltäsi
allative eläimellesi eläimillesi
essive eläimenäsi eläiminäsi
translative eläimeksesi eläimiksesi
abessive eläimettäsi eläimittäsi
instructive — —
comitative — eläiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative eläimemme eläimemme
accusative nom. eläimemme eläimemme
gen. eläimemme
genitive eläimemme eläimiemme
eläintemme
partitive eläintämme eläimiämme
inessive eläimessämme eläimissämme
elative eläimestämme eläimistämme
illative eläimeemme eläimiimme
adessive eläimellämme eläimillämme
ablative eläimeltämme eläimiltämme
allative eläimellemme eläimillemme
essive eläimenämme eläiminämme
translative eläimeksemme eläimiksemme
abessive eläimettämme eläimittämme
instructive — —
comitative — eläiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative eläimenne eläimenne
accusative nom. eläimenne eläimenne
gen. eläimenne
genitive eläimenne eläimienne
eläintenne
partitive eläintänne eläimiänne
inessive eläimessänne eläimissänne
elative eläimestänne eläimistänne
illative eläimeenne eläimiinne
adessive eläimellänne eläimillänne
ablative eläimeltänne eläimiltänne
allative eläimellenne eläimillenne
essive eläimenänne eläiminänne
translative eläimeksenne eläimiksenne
abessive eläimettänne eläimittänne
instructive — —
comitative — eläiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative eläimensä eläimensä
accusative nom. eläimensä eläimensä
gen. eläimensä
genitive eläimensä eläimiensä
eläintensä
partitive eläintään
eläintänsä 		eläimiään
eläimiänsä
inessive eläimessään
eläimessänsä 		eläimissään
eläimissänsä
elative eläimestään
eläimestänsä 		eläimistään
eläimistänsä
illative eläimeensä eläimiinsä
adessive eläimellään
eläimellänsä 		eläimillään
eläimillänsä
ablative eläimeltään
eläimeltänsä 		eläimiltään
eläimiltänsä
allative eläimelleen
eläimellensä 		eläimilleen
eläimillensä
essive eläimenään
eläimenänsä 		eläiminään
eläiminänsä
translative eläimekseen
eläimeksensä 		eläimikseen
eläimiksensä
abessive eläimettään
eläimettänsä 		eläimittään
eläimittänsä
instructive — —
comitative — eläimineen
eläiminensä

Synonyms

Derived terms

compounds

Further reading

Anagrams

Votic

Etymology

Borrowed from Finnish eläin.

Pronunciation

This entry needs pronunciation information. If you are familiar with the IPA then please add some!

Noun

eläin

  1. (uncommon) animal
    Synonyms: žiivottõ, elokaᴢ, eläje

Inflection

This noun needs an inflection-table template.

References

  • Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) Vadja keele sõnaraamat, 2nd edition, Tallinn
Wikious
Boobota
Sagapedia