havaita

Hello, you have come here looking for the meaning of the word havaita. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word havaita, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say havaita in singular and plural. Everything you need to know about the word havaita you have here. The definition of the word havaita will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofhavaita, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *havait'ak (compare Ingrian havaita, Karelian havaittšuo, Ludian havaitšuda, Votic havattsaassõ); the root is a borrowing from Proto-Germanic *hawāną (“to observe”) +‎ -ita.

Pronunciation

Verb

havaita

  1. (transitive) to observe, detect, perceive, find, spot
    Pellolla havaitsin kolme kurkea ruokailemassa.
    In the field, I spotted three cranes feasting.
    Yritysmuotoa pohtiessani havaitsin osakeyhtiön parhaaksi.
    As I was considering the form of the company, I perceived a limited liability company to be the best option.
    Esitumallisia voi havaita vain mikroskoopilla.
    Prokaryotes can only be observed with a microscope.
    Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että liiallinen sosiaalisen median käyttö voi aiheuttaa masennusta.
    Previous research has found that excessive use of social media can lead to depression.
    Mittari havaitsee viritystilojen purkautumiset pulsseina.
    The meter detects excited state decays as pulses.

Conjugation

Inflection of havaita (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. havaitsen en havaitse 1st sing. olen havainnut en ole havainnut
2nd sing. havaitset et havaitse 2nd sing. olet havainnut et ole havainnut
3rd sing. havaitsee ei havaitse 3rd sing. on havainnut ei ole havainnut
1st plur. havaitsemme emme havaitse 1st plur. olemme havainneet emme ole havainneet
2nd plur. havaitsette ette havaitse 2nd plur. olette havainneet ette ole havainneet
3rd plur. havaitsevat eivät havaitse 3rd plur. ovat havainneet eivät ole havainneet
passive havaitaan ei havaita passive on havaittu ei ole havaittu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. havaitsin en havainnut 1st sing. olin havainnut en ollut havainnut
2nd sing. havaitsit et havainnut 2nd sing. olit havainnut et ollut havainnut
3rd sing. havaitsi ei havainnut 3rd sing. oli havainnut ei ollut havainnut
1st plur. havaitsimme emme havainneet 1st plur. olimme havainneet emme olleet havainneet
2nd plur. havaitsitte ette havainneet 2nd plur. olitte havainneet ette olleet havainneet
3rd plur. havaitsivat eivät havainneet 3rd plur. olivat havainneet eivät olleet havainneet
passive havaittiin ei havaittu passive oli havaittu ei ollut havaittu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. havaitsisin en havaitsisi 1st sing. olisin havainnut en olisi havainnut
2nd sing. havaitsisit et havaitsisi 2nd sing. olisit havainnut et olisi havainnut
3rd sing. havaitsisi ei havaitsisi 3rd sing. olisi havainnut ei olisi havainnut
1st plur. havaitsisimme emme havaitsisi 1st plur. olisimme havainneet emme olisi havainneet
2nd plur. havaitsisitte ette havaitsisi 2nd plur. olisitte havainneet ette olisi havainneet
3rd plur. havaitsisivat eivät havaitsisi 3rd plur. olisivat havainneet eivät olisi havainneet
passive havaittaisiin ei havaittaisi passive olisi havaittu ei olisi havaittu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. havaitse älä havaitse 2nd sing. — —
3rd sing. havaitkoon älköön havaitko 3rd sing. olkoon havainnut älköön olko havainnut
1st plur. havaitkaamme älkäämme havaitko 1st plur. — —
2nd plur. havaitkaa älkää havaitko 2nd plur. — —
3rd plur. havaitkoot älkööt havaitko 3rd plur. olkoot havainneet älkööt olko havainneet
passive havaittakoon älköön havaittako passive olkoon havaittu älköön olko havaittu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. havainnen en havainne 1st sing. lienen havainnut en liene havainnut
2nd sing. havainnet et havainne 2nd sing. lienet havainnut et liene havainnut
3rd sing. havainnee ei havainne 3rd sing. lienee havainnut ei liene havainnut
1st plur. havainnemme emme havainne 1st plur. lienemme havainneet emme liene havainneet
2nd plur. havainnette ette havainne 2nd plur. lienette havainneet ette liene havainneet
3rd plur. havainnevat eivät havainne 3rd plur. lienevät havainneet eivät liene havainneet
passive havaittaneen ei havaittane passive lienee havaittu ei liene havaittu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st havaita present havaitseva havaittava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st havaitakseni havaitaksemme
2nd havaitaksesi havaitaksenne
3rd havaitakseen
havaitaksensa
past havainnut havaittu
2nd inessive2 havaitessa havaittaessa agent4 havaitsema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st havaitessani havaitessamme
2nd havaitessasi havaitessanne
3rd havaitessaan
havaitessansa
negative havaitsematon
instructive havaiten —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive havaitsemassa —
elative havaitsemasta —
illative havaitsemaan —
adessive havaitsemalla —
abessive havaitsematta —
instructive havaitseman havaittaman
4th3 verbal noun havaitseminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st havaitsemaisillani havaitsemaisillamme
2nd havaitsemaisillasi havaitsemaisillanne
3rd havaitsemaisillaan
havaitsemaisillansa

Derived terms

nouns

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *havait'ak. Cognates include Finnish havaita.

Pronunciation

Verb

havaita

  1. (intransitive) to awaken
    havaita yllää / ylös ― to wake up

Conjugation

Conjugation of havaita (type 13/valita, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular havaitsen en havaitse 1st singular oon havaint, oon havainut en oo havaint, en oo havainut
2nd singular havaitset et havaitse 2nd singular oot havaint, oot havainut et oo havaint, et oo havainut
3rd singular havaitsoo ei havaitse 3rd singular ono havaint, ono havainut ei oo havaint, ei oo havainut
1st plural havaitsemma emmä havaitse 1st plural oomma havaineet emmä oo havaineet
2nd plural havaitsetta että havaitse 2nd plural ootta havaineet että oo havaineet
3rd plural havaitsoot1), havaitsevat2), havaitaa evät havaitse, ei havaita 3rd plural ovat havaineet evät oo havaineet, ei oo havaittu
impersonal havaitaa ei havaita impersonal ono havaittu ei oo havaittu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular havaitsin en havaint, en havainut 1st singular olin havaint, olin havainut en olt havaint, en olt havainut
2nd singular havaitsit et havaint, et havainut 2nd singular olit havaint, olit havainut et olt havaint, et olt havainut
3rd singular havaitsi ei havaint, ei havainut 3rd singular oli havaint, oli havainut ei olt havaint, ei olt havainut
1st plural havaitsimma emmä havaineet 1st plural olimma havaineet emmä olleet havaineet
2nd plural havaitsitta että havaineet 2nd plural olitta havaineet että olleet havaineet
3rd plural havaitsiit1), havaitsivat2), havaittii evät havaineet, ei havaittu 3rd plural olivat havaineet evät olleet havaineet, ei olt havaittu
impersonal havaittii ei havaittu impersonal oli havaittu ei olt havaittu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular havaitsisin en havaitsis 1st singular olisin havaint, olisin havainut en olis havaint, en olis havainut
2nd singular havaitsisit, havaitsiist1) et havaitsis 2nd singular olisit havaint, olisit havainut et olis havaint, et olis havainut
3rd singular havaitsis ei havaitsis 3rd singular olis havaint, olis havainut ei olis havaint, ei olis havainut
1st plural havaitsisimma emmä havaitsis 1st plural olisimma havaineet emmä olis havaineet
2nd plural havaitsisitta että havaitsis 2nd plural olisitta havaineet että olis havaineet
3rd plural havaitsisiit1), havaitsisivat2), havaittais evät havaitsis, ei havaittais 3rd plural olisivat havaineet evät olis havaineet, ei olis havaittu
impersonal havaittais ei havaittais impersonal olis havaittu ei olis havaittu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular havaitse elä havaitse 2nd singular oo havaint, oo havainut elä oo havaint, elä oo havainut
3rd singular havaitkoo elköö havaitko 3rd singular olkoo havaint, olkoo havainut elköö olko havaint, elköö olko havainut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural havaitkaa elkää havaitko 2nd plural olkaa havaineet elkää olko havaineet
3rd plural havaitkoot elkööt havaitko, elköö havaittako 3rd plural olkoot havaineet elkööt olko havaineet, elköö olko havaittu
impersonal havaittakkoo elköö havaittako impersonal olkoo havaittu elköö olko havaittu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular havainnen en havainne
2nd singular havainnet et havainne
3rd singular havainnoo ei havainne
1st plural havainnemma emmä havainne
2nd plural havainnetta että havainne
3rd plural havainnoot evät havainne, ei havaittane
impersonal havaittannoo ei havaittane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st havaita present havaitseva havaittava
2nd inessive havaitees past havaint, havainut havaittu
instructive havaiten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (havaitkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative havaitsommaa
inessive havaitsomas
elative havaitsomast
abessive havaitsomata
4th nominative havaitsomiin
partitive havaitsomista, havaitsomist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 51
Wikious
Boobota
Sagapedia