havaita

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
⁴⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd

inessive

havaitsemassa

—

elative

havaitsemasta

—

illative

havaitsemaan

—

adessive

havaitsemalla

—

abessive

havaitsematta

—

instructive

havaitseman

havaittaman

4th⁴

verbal noun

havaitseminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	havaitsemaisillani	havaitsemaisillamme
2nd	havaitsemaisillasi	havaitsemaisillanne
3rd	havaitsemaisillaan havaitsemaisillansa

Derived terms

nouns

Related terms

havahtua

Anagrams

haavita, vaihtaa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic . Cognates include Finnish havaita.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhɑʋɑi̯tɑ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈhɑʋɑi̯tɑ/,
Rhymes: -ɑʋɑi̯t, -ɑʋɑi̯tɑ
Hyphenation: ha‧vai‧ta

Verb

havaita

(intransitive) to awaken
havaita yllää / ylös ― to wake up

Conjugation

Conjugation of havaita (type 13/valita, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	havaitsen	en havaitse	1st singular	oon havaint, oon havainut	en oo havaint, en oo havainut
2nd singular	havaitset	et havaitse	2nd singular	oot havaint, oot havainut	et oo havaint, et oo havainut
3rd singular	havaitsoo	ei havaitse	3rd singular	ono havaint, ono havainut	ei oo havaint, ei oo havainut
1st plural	havaitsemma	emmä havaitse	1st plural	oomma havaineet	emmä oo havaineet
2nd plural	havaitsetta	että havaitse	2nd plural	ootta havaineet	että oo havaineet
3rd plural	havaitsoot¹⁾, havaitsevat²⁾, havaitaa	evät havaitse, ei havaita	3rd plural	ovat havaineet	evät oo havaineet, ei oo havaittu
impersonal	havaitaa	ei havaita	impersonal	ono havaittu	ei oo havaittu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	havaitsin	en havaint, en havainut	1st singular	olin havaint, olin havainut	en olt havaint, en olt havainut
2nd singular	havaitsit	et havaint, et havainut	2nd singular	olit havaint, olit havainut	et olt havaint, et olt havainut
3rd singular	havaitsi	ei havaint, ei havainut	3rd singular	oli havaint, oli havainut	ei olt havaint, ei olt havainut
1st plural	havaitsimma	emmä havaineet	1st plural	olimma havaineet	emmä olleet havaineet
2nd plural	havaitsitta	että havaineet	2nd plural	olitta havaineet	että olleet havaineet
3rd plural	havaitsiit¹⁾, havaitsivat²⁾, havaittii	evät havaineet, ei havaittu	3rd plural	olivat havaineet	evät olleet havaineet, ei olt havaittu
impersonal	havaittii	ei havaittu	impersonal	oli havaittu	ei olt havaittu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	havaitsisin	en havaitsis	1st singular	olisin havaint, olisin havainut	en olis havaint, en olis havainut
2nd singular	havaitsisit, havaitsiist¹⁾	et havaitsis	2nd singular	olisit havaint, olisit havainut	et olis havaint, et olis havainut
3rd singular	havaitsis	ei havaitsis	3rd singular	olis havaint, olis havainut	ei olis havaint, ei olis havainut
1st plural	havaitsisimma	emmä havaitsis	1st plural	olisimma havaineet	emmä olis havaineet
2nd plural	havaitsisitta	että havaitsis	2nd plural	olisitta havaineet	että olis havaineet
3rd plural	havaitsisiit¹⁾, havaitsisivat²⁾, havaittais	evät havaitsis, ei havaittais	3rd plural	olisivat havaineet	evät olis havaineet, ei olis havaittu
impersonal	havaittais	ei havaittais	impersonal	olis havaittu	ei olis havaittu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	havaitse	elä havaitse	2nd singular	oo havaint, oo havainut	elä oo havaint, elä oo havainut
3rd singular	havaitkoo	elköö havaitko	3rd singular	olkoo havaint, olkoo havainut	elköö olko havaint, elköö olko havainut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	havaitkaa	elkää havaitko	2nd plural	olkaa havaineet	elkää olko havaineet
3rd plural	havaitkoot	elkööt havaitko, elköö havaittako	3rd plural	olkoot havaineet	elkööt olko havaineet, elköö olko havaittu
impersonal	havaittakkoo	elköö havaittako	impersonal	olkoo havaittu	elköö olko havaittu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	havainnen	en havainne
2nd singular	havainnet	et havainne
3rd singular	havainnoo	ei havainne
1st plural	havainnemma	emmä havainne
2nd plural	havainnetta	että havainne
3rd plural	havainnoot	evät havainne, ei havaittane
impersonal	havaittannoo	ei havaittane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		havaita	present	havaitseva	havaittava
2nd	inessive	havaitees	past	havaint, havainut	havaittu
2nd	instructive	havaiten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (havaitkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	havaitsommaa
	inessive	havaitsomas
	elative	havaitsomast
	abessive	havaitsomata
4th	nominative	havaitsomiin
	partitive	havaitsomista, havaitsomist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 51

havaita

Contents

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Related terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

References

Wikious

Boobota

Sagapedia