osoitin

Hello, you have come here looking for the meaning of the word osoitin. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word osoitin, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say osoitin in singular and plural. Everything you need to know about the word osoitin you have here. The definition of the word osoitin will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofosoitin, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Pronunciation

Etymology 1

osoittaa +‎ -in

Noun

osoitin

  1. pointer (anything that points)
  2. pointer (needle-like component of a timepiece or measuring device that indicates the current reading)
    Synonym: neula
  3. hand (index or pointer especially in a clock)
    Synonym: viisari
  4. indicator (pointer or index that indicates)
    Synonym: indikaattori
  5. (programming, databases) pointer
    Synonym: pointteri (slang)
  6. (graphical user interface) pointer, cursor (element showing the currently selected or focused position)
    Synonym: kursori
  7. (mathematics, engineering) phasor
    Synonym: faasori (rare)
Declension
Inflection of osoitin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
nominative osoitin osoittimet
genitive osoittimen osoittimien
osoitinten
partitive osoitinta osoittimia
illative osoittimeen osoittimiin
singular plural
nominative osoitin osoittimet
accusative nom. osoitin osoittimet
gen. osoittimen
genitive osoittimen osoittimien
osoitinten
partitive osoitinta osoittimia
inessive osoittimessa osoittimissa
elative osoittimesta osoittimista
illative osoittimeen osoittimiin
adessive osoittimella osoittimilla
ablative osoittimelta osoittimilta
allative osoittimelle osoittimille
essive osoittimena osoittimina
translative osoittimeksi osoittimiksi
abessive osoittimetta osoittimitta
instructive — osoittimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of osoitin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative osoittimeni osoittimeni
accusative nom. osoittimeni osoittimeni
gen. osoittimeni
genitive osoittimeni osoittimieni
osoitinteni
partitive osoitintani osoittimiani
inessive osoittimessani osoittimissani
elative osoittimestani osoittimistani
illative osoittimeeni osoittimiini
adessive osoittimellani osoittimillani
ablative osoittimeltani osoittimiltani
allative osoittimelleni osoittimilleni
essive osoittimenani osoittiminani
translative osoittimekseni osoittimikseni
abessive osoittimettani osoittimittani
instructive — —
comitative — osoittimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative osoittimesi osoittimesi
accusative nom. osoittimesi osoittimesi
gen. osoittimesi
genitive osoittimesi osoittimiesi
osoitintesi
partitive osoitintasi osoittimiasi
inessive osoittimessasi osoittimissasi
elative osoittimestasi osoittimistasi
illative osoittimeesi osoittimiisi
adessive osoittimellasi osoittimillasi
ablative osoittimeltasi osoittimiltasi
allative osoittimellesi osoittimillesi
essive osoittimenasi osoittiminasi
translative osoittimeksesi osoittimiksesi
abessive osoittimettasi osoittimittasi
instructive — —
comitative — osoittiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative osoittimemme osoittimemme
accusative nom. osoittimemme osoittimemme
gen. osoittimemme
genitive osoittimemme osoittimiemme
osoitintemme
partitive osoitintamme osoittimiamme
inessive osoittimessamme osoittimissamme
elative osoittimestamme osoittimistamme
illative osoittimeemme osoittimiimme
adessive osoittimellamme osoittimillamme
ablative osoittimeltamme osoittimiltamme
allative osoittimellemme osoittimillemme
essive osoittimenamme osoittiminamme
translative osoittimeksemme osoittimiksemme
abessive osoittimettamme osoittimittamme
instructive — —
comitative — osoittiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative osoittimenne osoittimenne
accusative nom. osoittimenne osoittimenne
gen. osoittimenne
genitive osoittimenne osoittimienne
osoitintenne
partitive osoitintanne osoittimianne
inessive osoittimessanne osoittimissanne
elative osoittimestanne osoittimistanne
illative osoittimeenne osoittimiinne
adessive osoittimellanne osoittimillanne
ablative osoittimeltanne osoittimiltanne
allative osoittimellenne osoittimillenne
essive osoittimenanne osoittiminanne
translative osoittimeksenne osoittimiksenne
abessive osoittimettanne osoittimittanne
instructive — —
comitative — osoittiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative osoittimensa osoittimensa
accusative nom. osoittimensa osoittimensa
gen. osoittimensa
genitive osoittimensa osoittimiensa
osoitintensa
partitive osoitintaan
osoitintansa 		osoittimiaan
osoittimiansa
inessive osoittimessaan
osoittimessansa 		osoittimissaan
osoittimissansa
elative osoittimestaan
osoittimestansa 		osoittimistaan
osoittimistansa
illative osoittimeensa osoittimiinsa
adessive osoittimellaan
osoittimellansa 		osoittimillaan
osoittimillansa
ablative osoittimeltaan
osoittimeltansa 		osoittimiltaan
osoittimiltansa
allative osoittimelleen
osoittimellensa 		osoittimilleen
osoittimillensa
essive osoittimenaan
osoittimenansa 		osoittiminaan
osoittiminansa
translative osoittimekseen
osoittimeksensa 		osoittimikseen
osoittimiksensa
abessive osoittimettaan
osoittimettansa 		osoittimittaan
osoittimittansa
instructive — —
comitative — osoittimineen
osoittiminensa
Derived terms
(compounds):

Further reading

Etymology 2

Verb

osoitin

  1. first-person singular past indicative of osoittaa
Wikious
Boobota
Sagapedia