ora
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan ora merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan ora sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten ora sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta ora on tässä. Sanan ora määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananora määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
ora (10)
- kasvin piikki
- piikkimäinen työväline
- Naskali on suutarin ora.
- Ota ora ja suurenna reikää.
- Kun poraa ei ollut saatavilla poltettiin reikiä oralla.
Ääntäminen
- IPA: /ˈorɑ/
- tavutus: o‧ra
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ora | orat |
| genetiivi | oran | orien (orain) |
| partitiivi | oraa | oria |
| akkusatiivi | ora; oran |
orat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | orassa | orissa |
| elatiivi | orasta | orista |
| illatiivi | oraan | oriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oralla | orilla |
| ablatiivi | oralta | orilta |
| allatiivi | oralle | orille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | orana | orina |
| translatiivi | oraksi | oriksi |
| abessiivi | oratta | oritta |
| instruktiivi | – | orin |
| komitatiivi | – | orine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ora- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
vanha indoeurooppalainen laina[1]
Liittyvät sanat
Johdokset
Yhdyssanat
orapihlaja, oratuomi, orapaatsama, oralehti, poltinora
Aiheesta muualla
- ora Kielitoimiston sanakirjassa
- ora Tieteen termipankissa
- ora Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Espanja
Verbi
ora
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä orar
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä orar
Italia
Adverbi
ora
Substantiivi
ora f. (monikko ore)
- tunti
- Mi sono svegliato otto ore fa.
- aika, hetki
- A che ora si va?
- Il mio canarino canta solo a quest'ora del giorno.
- (monikossa) kellonaika
- Che ore sono?
Liittyvät sanat
Kapingamarangi
Verbi
ora
Latina
Substantiivi
ōra
Verbi
ōrā
- (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ōrō
Portugali
Verbi
ora
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä orar
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä orar
Romania
Substantiivi
ora
- (taivutusmuoto) määräinen muoto sanasta oră
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.