planta
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan planta merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan planta sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten planta sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta planta on tässä. Sanan planta määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananplanta määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Espanja
Substantiivi
planta f. (monikko plantas)
- kasvi
- jalkapohja
- kerros (rakennuksen)
- el edificio de 16 plantas donde tiene su oficina
- palsta, tontti
- laitos, tehdas
- ehdotus, suunnitelma
Etymologia
latinan sanasta planta ’kasvi’
Verbi
planta
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä plantar
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plantar
Islanti
Substantiivi
| Taivutus | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |||
| epämääräinen | määräinen | epämääräinen | määräinen | ||
| nominatiivi | planta | plantan | plöntur | plönturnar | |
| akkusatiivi | plöntu | plöntuna | plöntur | plönturnar | |
| datiivi | plöntu | plöntunni | plöntum | plöntunum | |
| genetiivi | plöntu | plöntunnar | plantna | plantnanna | |
planta f.
Etymologia
latinan sanasta planta ’kasvi’
Katalaani
Substantiivi
planta f. (monikko plantes)
Etymologia
latinan sanasta planta ’kasvi’
Verbi
planta
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä plantar
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plantar
Latina
Substantiivi
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | planta | plantae |
| akkusatiivi | plantam | plantās |
| genetiivi | plantae | plantārum |
| datiivi | plantae | plantīs |
| ablatiivi | plantā | plantīs |
planta f. (1)
Liittyvät sanat
Tästä johtuvat sanat tytärkielissä
Lainat muissa kielissä
Verbi
plantā
- (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plantō
Portugali
Substantiivi
planta f. (monikko plantas)
Etymologia
latinan sanasta planta ’kasvi’
Ranska
Verbi
planta
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä planter
Ruotsi
Substantiivi
planta yl. (1) (yks. määr. plantan, mon. epämäär. plantor, mon. määr. plantorna)