venir

venir (3., epäsäännöllinen, diftongiutuva verbi, e-ie, taivutus)

1. tulla
2. olla peräisin, olla lähtöisin

   La patata viene de América. – Peruna on peräisin Amerikasta.

3. juontaa juurensa

   Es una costumbre que viene de nuestros antepasados.

4. kulkea (ihmiseltä toiselle)

   venir de mano en mano

5. sopia (vaatteesta tms.)

   Ese traje te viene bien.

• volverse

venir (epäsäännöllinen) (taivutus)

1. tulla

• vindre

venir (2., epäsäännöllinen, taivutus)

1. tulla

   Le printemps vient après l’hiver.

   Kevät tulee talven jälkeen.

   la catastrophe à venir – tuleva katastrofi

   les années à venir – tulevat vuodet

   Où veux-tu en venir?

   Mitä ajat tuolla takaa?, Mihin pyrit?

   en venir aux mains – päätyä käsikähmään, alkaa tapella

   y venir – tottua (ajatukseen), hyväksyä lopulta

2. juolahtaa

   Une idée m'est venue à l'esprit!

3. olla peräisin, olla lähtöisin; johtua, juontua

   D'où vient que...?

   Ça vient de ce que...

4. ulottua
5. lähi-imperfektin apuverbi, olla juuri tehnyt jotain (+ de + infinitiivi)

   Je viens de regarder un film. – Katsoin juuri erään elokuvan.

   Le train vient d'arriver à la gare. – Juna saapui juuri rautatieasemalle.

• à venir

• substantiivit: venue
• verbit: advenir, circonvenir, contrevenir, convenir, devenir, intervenir, parvenir, prévenir, provenir, souvenir, subvenir, survenir

• venir à bout (de) – voittaa (vaikeus), onnistua (päihittämään), tehdä selvää

• venir Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)