äkätä

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
⁴⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd

inessive

äkkäämässä

—

elative

äkkäämästä

—

illative

äkkäämään

—

adessive

äkkäämällä

—

abessive

äkkäämättä

—

instructive

äkkäämän

äkättämän

4th⁴

verbal noun

äkkääminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	äkkäämäisilläni	äkkäämäisillämme
2nd	äkkäämäisilläsi	äkkäämäisillänne
3rd	äkkäämäisillään äkkäämäisillänsä

Synonyms

(figure out): hoksata, huomata, tajuta
(notice): huomata

Derived terms

äkkääminen

Related terms

äkki-

Ingrian

Etymology

Cognate with Finnish äkätä.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈækætæ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈækætæ/,
Rhymes: -ækæt, -ækætæ
Hyphenation: ä‧kä‧tä

Verb

äkätä

(transitive) to give the evil eye to

Conjugation

Conjugation of äkätä (type 16/maata, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	äkkään	en äkkää	1st singular	oon äkänt, oon äkännyt	en oo äkänt, en oo äkännyt
2nd singular	äkkäät	et äkkää	2nd singular	oot äkänt, oot äkännyt	et oo äkänt, et oo äkännyt
3rd singular	äkkäjää	ei äkkää	3rd singular	ono äkänt, ono äkännyt	ei oo äkänt, ei oo äkännyt
1st plural	äkkäämmä	emmä äkkää	1st plural	oomma äkänneet	emmä oo äkänneet
2nd plural	äkkäättä	että äkkää	2nd plural	ootta äkänneet	että oo äkänneet
3rd plural	äkkäjäät¹⁾, äkkäävät²⁾, äkätää	evät äkkää, ei äkätä	3rd plural	ovat äkänneet	evät oo äkänneet, ei oo äkätty
impersonal	äkätää	ei äkätä	impersonal	ono äkätty	ei oo äkätty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	äkkäisin	en äkänt, en äkännyt	1st singular	olin äkänt, olin äkännyt	en olt äkänt, en olt äkännyt
2nd singular	äkkäisit, äkkäist¹⁾	et äkänt, et äkännyt	2nd singular	olit äkänt, olit äkännyt	et olt äkänt, et olt äkännyt
3rd singular	äkkäis	ei äkänt, ei äkännyt	3rd singular	oli äkänt, oli äkännyt	ei olt äkänt, ei olt äkännyt
1st plural	äkkäisimmä	emmä äkänneet	1st plural	olimma äkänneet	emmä olleet äkänneet
2nd plural	äkkäisittä	että äkänneet	2nd plural	olitta äkänneet	että olleet äkänneet
3rd plural	äkkäisiit¹⁾, äkkäisivät²⁾, äkättii	evät äkänneet, ei äkätty	3rd plural	olivat äkänneet	evät olleet äkänneet, ei olt äkätty
impersonal	äkättii	ei äkätty	impersonal	oli äkätty	ei olt äkätty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	äkkäjäisin	en äkkäjäis	1st singular	olisin äkänt, olisin äkännyt	en olis äkänt, en olis äkännyt
2nd singular	äkkäjäisit, äkkäjäist¹⁾	et äkkäjäis	2nd singular	olisit äkänt, olisit äkännyt	et olis äkänt, et olis äkännyt
3rd singular	äkkäjäis	ei äkkäjäis	3rd singular	olis äkänt, olis äkännyt	ei olis äkänt, ei olis äkännyt
1st plural	äkkäjäisimmä	emmä äkkäjäis	1st plural	olisimma äkänneet	emmä olis äkänneet
2nd plural	äkkäjäisittä	että äkkäjäis	2nd plural	olisitta äkänneet	että olis äkänneet
3rd plural	äkkäjäisiit¹⁾, äkkäjäisivät²⁾, äkättäis	evät äkkäjäis, ei äkättäis	3rd plural	olisivat äkänneet	evät olis äkänneet, ei olis äkätty
impersonal	äkättäis	ei äkättäis	impersonal	olis äkätty	ei olis äkätty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	äkkää	elä äkkää	2nd singular	oo äkänt, oo äkännyt	elä oo äkänt, elä oo äkännyt
3rd singular	äkätköö	elköö äkätkö	3rd singular	olkoo äkänt, olkoo äkännyt	elköö olko äkänt, elköö olko äkännyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	äkätkää	elkää äkätkö	2nd plural	olkaa äkänneet	elkää olko äkänneet
3rd plural	äkätkööt	elkööt äkätkö, elköö äkättäkö	3rd plural	olkoot äkänneet	elkööt olko äkänneet, elköö olko äkätty
impersonal	äkättäkköö	elköö äkättäkö	impersonal	olkoo äkätty	elköö olko äkätty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	äkännen	en äkänne
2nd singular	äkännet	et äkänne
3rd singular	äkännöö	ei äkänne
1st plural	äkännemmä	emmä äkänne
2nd plural	äkännettä	että äkänne
3rd plural	äkännööt	evät äkänne, ei äkättäne
impersonal	äkättännöö	ei äkättäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		äkätä	present	äkkäävä	äkättävä
2nd	inessive	äkätees	past	äkänt, äkännyt	äkätty
2nd	instructive	äkäten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (äkätkää) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	äkkäämää
	inessive	äkkäämääs
	elative	äkkäämäst
	abessive	äkkäämätä
4th	nominative	äkkäämiin
	partitive	äkkäämistä, äkkäämist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 695

äkätä

Contents

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

Derived terms

Related terms

Further reading

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

References

Wikious

Boobota

Sagapedia