kainaloinen

From kainalo +‎ -inen, from Kalevala.

• IPA^(key): /ˈkɑi̯nɑloi̯nen/,
• Rhymes: -oinen
• Hyphenation^(key): kai‧na‧loi‧nen

kainaloinen (not comparable) (archaic)

1. (of a woman) dear; chiefly used in the expression kainaloinen kana, which might be translated as consort or darling
   • 1849, Elias Lönnrot, editor, Kalevala, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, page 125:

     Enkä taia tullakana, / En tulla minä sinulle / Ikuiseksi ystäväksi, / Kainaloiseksi kanaksi, / Sun sian levittäjäksi, / Pään-alaisen laskiaksi.

     I don't think I'll come after all, / I'll not come to you / To be your eternal friend, / To be your consort, / To make your bed, / To prepare your pillow.

• “kainaloinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02