lie

Katso myös: lié

lie

1. (taivutusmuoto, ylätyyliä, murteellinen) potentiaalin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä olla

   Kuka lie kulkuri.

2. (taivutusmuoto, ylätyyliä, murteellinen) potentiaalin preesensin konnegaatiomuoto verbistä olla

   Niin ei asian laita kuitenkaan lie.

• (yksikön 3. persoona, yleiskieltä) lienee
• (konnegaatiomuoto, yleiskieltä) liene

eli, lei

• lie Kielitoimiston sanakirjassa

lie (monikko lies)

1. valhe, vale

   sea of lies

2. (kuvaannollisesti) mikä tahansa, joka johtaa harhaan tai aiheuttaa pettymyksen

• IPA: /laɪ̯/

• samaa tarkoittavasta muinaisenglannin sanasta lyġe < germaanisen kantakielen sanasta *lugiz < indoeurooppalaisen kantakielen verbistä *leugh- (’valehdella’, ’vannoa’, ’valittaa’) tai *lewgʰ-

• truth
• falsehood
• untruth
• distortion
• mendacity
• empire of lies

lie (monikko lies)

1. (urheilu) golfissa palloa lyötäessä ympärillä olevat olosuhteet ja maasto
2. (lääketiede) sikiön asento kohdussa

• IPA: /laɪ̯/

• keskienglannin verbistä lien tai liggen (’sijaita’, ’olla paikoillaan’) < muinaisenglannin sanasta licgan < germaanisen kantakielen sanasta *ligjaną < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *legʰ-

lie

1. valehdella
2. (kuvaannollisesti) antaa virheellinen tai harhaanjohtava vaikutelma

• IPA: /laɪ̯/

• samaa tarkoittavasta keskienglannin sanasta lien < muinaisenglannin sanasta lēogan < germaanisen kantakielen sanasta *leuganą < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *lewgʰ- ‎(’valehdella’, ’vannoa’, ’nurista’)

• liar, prevaricate

• lie through one's teeth
  1. valehdella häikäilemättömästi, valehdella häpeämättömästi

lie

1. maata
2. sijaita (varsinkin vaakasuorasti jonkin päällä)
3. pysyä pitkän tai lyhyen aikaa paikoillaan samassa tilassa tai asemassa
4. olla, olla olemassa
5. (vanhahtava) olla majoittuneena; nukkua
6. olla hiljaa tai paikoillaan nukkuvan tavoin
7. (oikeustiede) olla voimassa

• IPA: /laɪ̯/

• samaa tarkoittavasta keskienglannin sanasta lien tai liggen < muinaisenglannin sanasta licgan < germaanisen kantakielen sanasta *ligjaną < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *legʰ-

• Tässä merkityksessä verbiä käytetään puhekielessä usein rinnakkaisesti verbin lay kanssa, mikä saattaa johtaa kielellisesti virheellisiin rakenteisiin, kun verbin imperfekti ja partisiipin perfekti saavat muodon lay tai lain sijasta kumpikin muodon laid. Arkipuheessa tällaista käyttöä esiintyy tämän tästä, mutta kirjallisessa esityksessä tai huolitellussa puheessa se on hyvin harvinaista.

• underlie

lie

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä liar
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä liar

li f.

1. juoman sakka

• samaa tarkoittavasta keskiaikaisen latinan sanasta lias < gallian sanasta *ligyā tai *legyā (’muta’, ’lieju’)

lie f. (monikko lies)

1. (myös kuvaannollisesti) sakka

• lie Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

lie

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä lier
2. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä lier
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä lier
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä lier
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä lier

• Le Trésor de la langue française informatisé: ”lie”

lie yl. (2) (yks. määr. lien, mon. epämäär. liar, mon. määr. liarna)

1. viikate

• IPA: /liːɛ/

• muinaisruotsin sanasta lie tai le < muinaisskandinaavin sanasta lé < germaanisen kantakielen sanasta *lewą < indoeurooppalaisen kantakielen verbistä *leu- (’leikata’)

• lieman, lietag

• Svenska Akademiens Ordlista över svenska språket (13. painos, Internet-versio): ”lie”
• lie Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)