minä

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan minä merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan minä sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten minä sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta minä on tässä. Sanan minä määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananminä määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: mina, mină, minā, mína

Suomi

Pronomini

minä

  1. (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa itseensä
    Minä olen lääkäri! (itseään korostava henkilö rientää näyttävästi apuun)

Ääntäminen

  • IPA: /ˈminæ/,
  • tavutus: mi‧nä

Taivutus

  • Huomaa poikkeuksellinen taivutus – muissa kuin perusmuodossa vartalo minu- (vrt. sinä). Pronominilla on myös erillinen akkusatiivimuoto. Abessiivimuotoa *minutta käytetään äärimmäisen harvoin.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi minä
genetiivi minun
partitiivi minua
akkusatiivi minut
sisäpaikallissijat
inessiivi minussa
elatiivi minusta
illatiivi minuun
ulkopaikallissijat
adessiivi minulla
ablatiivi minulta
allatiivi minulle
muut sijamuodot
essiivi minuna
translatiivi minuksi
abessiivi (minutta)
instruktiivi
komitatiivi

Etymologia

  • etymologia ulottuu aina samojedikieliin asti, eli sana on uralilainen (SSA s.v. minä)
  • uralilainen kanta, kaksi varianttia: *min (josta mm. itämerensuomen sanat) ja *mun[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

minäkuva, minäkäsitys, minämuoto

Aiheesta muualla

  • minä Kielitoimiston sanakirjassa

Pronomini

minä

  1. (interrogatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
  2. (relatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
  3. (indefiniittinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä

Substantiivi

minä (10)

  1. (psykologia) minuus, ihmisen olemuksen subjektiivinen osa, ego
    rakas oma minä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi minä
genetiivi minän
partitiivi minää
akkusatiivi minä;
minän
sisäpaikallissijat
inessiivi minässä
elatiivi minästä
illatiivi minään
ulkopaikallissijat
adessiivi minällä
ablatiivi minältä
allatiivi minälle
muut sijamuodot
essiivi minänä
translatiivi minäksi
abessiivi minättä
instruktiivi
komitatiivi minine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo minä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

käännöslaina latinan sanasta ego ’minä’

Käännökset

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

  • minä Kielitoimiston sanakirjassa

Karjala

Pronomini

minä

  1. (persoonapronomini) minä

Liittyvät sanat

Lähteet

  • Karjalan kielen verkkosanakirja / toimittanut: Marja Torikka ; verkkosovellus: Jari Vihtari. Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2009.
Karjalan kielen verkkosanakirja

Vepsä

Pronomini

minä (gen minun, yks part mindai, mon part meid)

  1. minä

Viitteet