minä
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan minä merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan minä sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten minä sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta minä on tässä. Sanan minä määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananminä määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Pronomini
minä
- (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa itseensä
- Minä olen lääkäri! (itseään korostava henkilö rientää näyttävästi apuun)
Ääntäminen
- IPA: /ˈminæ/,
- tavutus: mi‧nä
Taivutus
- Huomaa poikkeuksellinen taivutus – muissa kuin perusmuodossa vartalo minu- (vrt. sinä). Pronominilla on myös erillinen akkusatiivimuoto. Abessiivimuotoa *minutta käytetään äärimmäisen harvoin.
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | minä | – |
| genetiivi | minun | – |
| partitiivi | minua | – |
| akkusatiivi | minut | – |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | minussa | – |
| elatiivi | minusta | – |
| illatiivi | minuun | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | minulla | – |
| ablatiivi | minulta | – |
| allatiivi | minulle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | minuna | – |
| translatiivi | minuksi | – |
| abessiivi | (minutta) | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | – |
Etymologia
- etymologia ulottuu aina samojedikieliin asti, eli sana on uralilainen (SSA s.v. minä)
- uralilainen kanta, kaksi varianttia: *min (josta mm. itämerensuomen sanat) ja *mun
Käännökset
1. sana, jolla puhuja viittaa itseensä
|
|
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
minäkuva, minäkäsitys, minämuoto
Aiheesta muualla
- minä Kielitoimiston sanakirjassa
Pronomini
minä
- (interrogatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
- (relatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
- (indefiniittinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
Substantiivi
minä (10)
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | minä | – |
| genetiivi | minän | – |
| partitiivi | minää | – |
| akkusatiivi | minä; minän |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | minässä | – |
| elatiivi | minästä | – |
| illatiivi | minään | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | minällä | – |
| ablatiivi | minältä | – |
| allatiivi | minälle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | minänä | – |
| translatiivi | minäksi | – |
| abessiivi | minättä | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | minine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | minä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
käännöslaina latinan sanasta ego ’minä’
Käännökset
Liittyvät sanat
Aiheesta muualla
- minä Kielitoimiston sanakirjassa
Karjala
Pronomini
minä
- (persoonapronomini) minä
Liittyvät sanat
Lähteet
- Karjalan kielen verkkosanakirja / toimittanut: Marja Torikka ; verkkosovellus: Jari Vihtari. Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2009.
Vepsä
Pronomini
minä (gen minun, yks part mindai, mon part meid)