land

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan land merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan land sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten land sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta land on tässä. Sanan land määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananland määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Land

Englanti

Substantiivi

land (monikko lands)

  1. maa; kuiva maa; maa-alue; viljelysmaa

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. lands
part. prees. landing
imp. & part. perf. landed

land

  1. laskeutua
    When America landed on the moon, the whole world did (dw.com/en)
  2. (transitiivinen) viedä, saada päätymään jonnekin
    How a Social Media Post in Russia Can Land You in Jail. (Newsweek)

Hollanti

Substantiivi

land n. (monikko landen)

  1. maa, maaseutu, maaperä

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Verbi

land

  1. (taivutusmuoto) landen

Islanti

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiivi land landið lönd löndin
akkusatiivi land landið lönd löndin
datiivi landi landinu löndum löndunum
genetiivi lands landsins landa landanna

land n.

  1. maa (kuiva Maapallon pinta)
  2. maa (valtio)

Ranska

Substantiivi

land m. (monikko länder)

  1. Saksan osavaltio
    Le Parti pirate entre au Parlement du Land de Berlin (Le Monde, 19.9.2011)

Huomautukset

  • (ranskan vuoden 1990 oikeinkirjoitussuositus) monikko: lands

Ruotsi

Substantiivi

land n. (3) (yks. määr. landet, mon. epämäär. länder, mon. määr. länderna)

  1. maa, valtakunta
  2. maa, manner
  3. maaseutu

Liittyvät sanat

Idiomit

Sanonnat

Aiheesta muualla

  • land Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Saksa

Verbi

land

  1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä landen

Tanska

Substantiivi

land n. (yks. määr. landet, mon. epämäär. lande, mon. määr. landene )

  1. maa, valtio