mantu

Proto-Finnic *manta +‎ -u

• IPA^(key): /ˈmɑntu/,
• Rhymes: -ɑntu
• Hyphenation^(key): man‧tu

mantu (rare)

1. ground, soil; especially in connection of ownership.

   Hän viljeli omaa mantuaan.

   He tilled his own soil.

• maa

• manner
• mantere
• mansikka

• Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎ (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

• “mantu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

• manut, munat, namut, tuman

Cognate with Finnish mantu.

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmɑntu/,
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmɑntu/,
• Rhymes: -ɑntu
• Hyphenation: man‧tu

mantu

1. land, soil
   • 1916, Volmari Porkka, “1639. Soikkola, Väärnoja. 54, (17).”, in Väinö Salminen, V. Alava, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎, volume III2, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 1-2:

     Tere maa, tere mantu, // Tere sauna sammalhuone,

     Hello earth, hello land, // Hello bathhouse, mossy building,

• maa

mantu f

1. inflection of manta:
   1. accusative/instrumental singular
   2. genitive plural

From Sanskrit मन्तु (mantu).

mantu m

1. one who imagines