kunta

Hello, you have come here looking for the meaning of the word kunta. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word kunta, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say kunta in singular and plural. Everything you need to know about the word kunta you have here. The definition of the word kunta will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkunta, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Faroese

Etymology

From Old Norse kunta, from Proto-Germanic *kuntǭ.

Pronunciation

Noun

kunta f (genitive singular kuntu, plural kuntur)

  1. (vulgar) cunt
    Synonyms: kvennskøp, (vulgar) fisa

Declension

f1 singular plural
indefinite definite indefinite definite
nominative kunta kuntan kuntur kunturnar
accusative kuntu kuntuna kuntur kunturnar
dative kuntu kuntuni kuntum kuntunum
genitive kuntu kuntunnar kunta kuntanna

Finnish

Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

Etymology

From Proto-Finnic *kunta, from Proto-Finno-Ugric *kunta. Cognates include Estonian -kond, Livonian -gõnd (kōzgõnd), Votic kuntõ, Erzya кондямо (końďamo), Moksha кондя (końďa), Northern Mansi (χōnt) and Hungarian had.

Pronunciation

Noun

kunta

  1. municipality (incorporated town or village)
    maaseutukuntarural municipality
    Kuusamon kuntamunicipality of Kuusamo
  2. (in compounds) used to form nouns that refer to administrative or functional regions
    hiippa (mitre) + ‎kunta → ‎hiippakunta (diocese)
    kihla- + ‎kunta → ‎kihlakunta (hundred (administrative division))
    kalastus (fishing) + ‎kunta → ‎kalastuskunta (fishery board)
    kuningas (king) + ‎kunta → ‎kuningaskunta (kingdom)
    maa (land) + ‎kunta → ‎maakunta (province)
    seura (company, companionship) + ‎kunta → ‎seurakunta (parish)
  3. (in compounds) used to form nouns that refer to multimember bodies, organizations etc.
    edustaa (to represent) + ‎kunta → ‎eduskunta (parliament)
    johto (management) + ‎kunta → ‎johtokunta (board of directors)
    palo (fire) + ‎kunta → ‎palokunta (fire brigade)
    veli (brother) + ‎kunta → ‎veljeskunta (fraternity)
    sisar (sister) + ‎kunta → ‎sisarkunta (sisterhood, sorority)
  4. (in compounds) used to form nouns that refer to large groups of creatures or things as a whole
    aurinko (sun) + ‎kunta → ‎aurinkokunta (solar system)
    henkilö (person) + ‎kunta → ‎henkilökunta (staff)
    ihminen (human) + ‎kunta → ‎ihmiskunta (humankind)
    kansa (people) + ‎kunta → ‎kansakunta (nation)
    kivi (stone) + ‎kunta → ‎kivikunta (mineral kingdom)
    äänestäjä (voter) + ‎kunta → ‎äänestäjäkunta (electorate)
  5. (in compounds) used with certain numerals to represent an approximate amount
    kymmenen (ten) + ‎kunta → ‎kymmenkunta (about ten)
    sata (a hundred) + ‎kunta → ‎satakunta (about a hundred)
    tuhat (a thousand) + ‎kunta → ‎tuhatkunta (about a thousand)
  6. (taxonomy) kingdom
    eläinkuntaanimal kingdom
  7. (mathematics, set theory) field

Declension

Inflection of kunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)
nominative kunta kunnat
genitive kunnan kuntien
partitive kuntaa kuntia
illative kuntaan kuntiin
singular plural
nominative kunta kunnat
accusative nom. kunta kunnat
gen. kunnan
genitive kunnan kuntien
kuntain rare
partitive kuntaa kuntia
inessive kunnassa kunnissa
elative kunnasta kunnista
illative kuntaan kuntiin
adessive kunnalla kunnilla
ablative kunnalta kunnilta
allative kunnalle kunnille
essive kuntana kuntina
translative kunnaksi kunniksi
abessive kunnatta kunnitta
instructive kunnin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kuntani kuntani
accusative nom. kuntani kuntani
gen. kuntani
genitive kuntani kuntieni
kuntaini rare
partitive kuntaani kuntiani
inessive kunnassani kunnissani
elative kunnastani kunnistani
illative kuntaani kuntiini
adessive kunnallani kunnillani
ablative kunnaltani kunniltani
allative kunnalleni kunnilleni
essive kuntanani kuntinani
translative kunnakseni kunnikseni
abessive kunnattani kunnittani
instructive
comitative kuntineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kuntasi kuntasi
accusative nom. kuntasi kuntasi
gen. kuntasi
genitive kuntasi kuntiesi
kuntaisi rare
partitive kuntaasi kuntiasi
inessive kunnassasi kunnissasi
elative kunnastasi kunnistasi
illative kuntaasi kuntiisi
adessive kunnallasi kunnillasi
ablative kunnaltasi kunniltasi
allative kunnallesi kunnillesi
essive kuntanasi kuntinasi
translative kunnaksesi kunniksesi
abessive kunnattasi kunnittasi
instructive
comitative kuntinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kuntamme kuntamme
accusative nom. kuntamme kuntamme
gen. kuntamme
genitive kuntamme kuntiemme
kuntaimme rare
partitive kuntaamme kuntiamme
inessive kunnassamme kunnissamme
elative kunnastamme kunnistamme
illative kuntaamme kuntiimme
adessive kunnallamme kunnillamme
ablative kunnaltamme kunniltamme
allative kunnallemme kunnillemme
essive kuntanamme kuntinamme
translative kunnaksemme kunniksemme
abessive kunnattamme kunnittamme
instructive
comitative kuntinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kuntanne kuntanne
accusative nom. kuntanne kuntanne
gen. kuntanne
genitive kuntanne kuntienne
kuntainne rare
partitive kuntaanne kuntianne
inessive kunnassanne kunnissanne
elative kunnastanne kunnistanne
illative kuntaanne kuntiinne
adessive kunnallanne kunnillanne
ablative kunnaltanne kunniltanne
allative kunnallenne kunnillenne
essive kuntananne kuntinanne
translative kunnaksenne kunniksenne
abessive kunnattanne kunnittanne
instructive
comitative kuntinenne

Derived terms

adjectives
adverbs
nouns
compounds

Further reading

Anagrams

Icelandic

Etymology

From Old Norse kunta, from Proto-Germanic *kuntǭ, cognate with English cunt.

Pronunciation

Noun

kunta f (genitive singular kuntu, nominative plural kuntur)

  1. (vulgar) cunt

Declension

Javanese

Romanization

kunta

  1. Romanization of ꦏꦸꦤ꧀ꦠ

Old Norse

Etymology

From Proto-Germanic *kuntǭ, whence also Middle English cunte (English cunt), Middle Low German kunte (all meaning “cunt”), Dutch kont (arse).

Noun

kunta f (genitive kuntu, plural kuntur)

  1. cunt

Declension

Descendants

  • Icelandic: kunta f
  • Faroese: kunta f
  • Norwegian Nynorsk: kunte f
  • Swedish: kunta c, konta c, kutta c (dialectal)
  • Danish: kunte c

Swedish

Alternative forms

Etymology

Cognate with English cunt.

Noun

kunta c

  1. (dialectal) cunt (female genitalia)

Declension

See also

References

Wanyi

Etymology

Related to Garawa kunda (tree).

Noun

kunta

  1. tree

References

  • Mary Laughren, Rob Pensalfini, Tom Mylne, Accounting for verb-initial order in an Australian language, in Verb First: On the syntax of verb-initial languages (2005)